BirdLifen tiedote 2.8.2010
Yksi BirdLife Suomen rariteettikomitean (RK) tehtävistä on ylläpitää Suomessa tavattujen lintulajien luetteloa. Kyseinen lajiluettelo noudattaa tällä hetkellä voimassa olevan päätöksen mukaisesti eurooppalaisten rariteettikomiteoiden järjestön (AERC) taksonomisen komitean (TAC) suosittelemaa taksonomiaa.
Euroopassa on useita kansallisia taksonomisia elimiä, jotka tulkitsevat taksonomisia tutkimuksia omalla tavallaan ja ylläpitävät siten hieman erilaisia lajilistoja. AERC TAC:in suositukset tähtäävät sen sijaan yhtenäiseen eurooppalaiseen lintujen luokitteluun, mikä oli suurin yksittäinen syy siihen, että Suomessa RK päätti aikanaan alkaa noudattaa sen suosituksia jonkun yksittäisen maan taksonomisen elimen sijaan.
Suomen lajiluetteloa päivitettiin viimeksi joulukuussa 2003, heti TAC:in julkaistua ensimmäiset taksonomiset suosituksensa. Nyt TAC on julkaissut uusia suosituksia, jotka RK on päättänyt ottaa käyttöön saman tien.
Uusien suositusten myötä Suomessa luonnonvaraisesti tavatuksi tulkittujen lintulajien luetteloon lisätään neljä uutta lajia, joita on aiemmin pidetty jonkin toisen lajin alalajina. Uudet lajit ovat kyhmypilkkasiipi (Melanitta deglandi, ennen pilkkasiiven alalaji), amerikanmustalintu (Melanitta americana, ennen mustalinnun alalaji), ruostesiipirastas (Turdus eunomus, ennen ruosterastaan alalaji) ja burjatianuunilintu (Phylloscopus plumbeitarsus, ennen idänuunilinnun alalaji). Näiden lajien lisäyksen myötä Suomessa tavattujen lintujen lajimäärä on 460 (kategoriat A, B ja C yhteensä). Lisäksi E-kategoriaan, johon sisältyvät ei-luonnonvaraiseksi luokitellut lajit, lisätään pikkukanadanhanhi (Branta hutchinsii, ennen kanadanhanhen alalaji).
Kyhmypilkkasiiveltä on kuvattu kaksi alalajia, pohjoisamerikkalainen nimialalaji deglandi ja itäinen, Keski-Siperiasta Tyynenmeren länsirannalle esiintyvä stejnegeri. Suomessa laji on havaittu kerran: 27.5.-8.6.1996 Kemiönsaarella tavattiin alun perin lahnaverkkoon kiinni jäänyt koiras, jolla todettiin stejnegeri-alalajin piirteitä. Kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen kyseisen alalajin havainto Euroopassa. Sittemmin kyseinen alalaji on havaittu myös Puolassa. Nimialalajista deglandi tunnetaan Euroopassa muutamia havaintoja, esimerkiksi Islannissa se on havaittu viidesti.
Amerikanmustalinnusta on Suomessa hyväksytty kaksi havaintoa. Molemmat koskevat keväistä koirasta: 3.5.1998 Inkoon Sommarö ja 30.4.2006 Kökar. Laji on viime vuosina tavattu Itämerelläkin useasti, ilmeisesti osittain määritystietouden lisääntymisen johdosta. Virossa laji on havaittu viisi ja Ruotsissa 11 kertaa. Amerikanmustalintu pesii paitsi Pohjois-Amerikan länsiosissa, myös Euraasian pohjoisosissa.
Ruostesiipirastaalla on ollut jo kauan vakiintunut suomenkielinen nimi. Laji on havaittu Suomessa kuudesti, ensihavainto tehtiin 23.10.1980 Hangon lintuasemalla ja viimeisin 5.-11.1.2008 Pietarsaaressa. Ruostesiipirastas pesii Keski- ja Pohjois-Siperiassa. Ruosterastas Turdus naumanni, jonka alalajina ruostesiipirastasta ennen pidettiin, pesii ruostesiipirastasta etelämpänä, mutta lajit myös risteytyvät siellä missä niiden esiintymisalueet menevät päällekkäin. Ruosterastas on tavattu maassamme neljä kertaa. Tämän lajin ensihavainto tehtiin 27.4.1988 Raaseporin Karjaalla. Molemmat lajit ovat suurharvinaisuuksia Euroopassa, esim. Ruotsissa ei ole havaittu kumpaakaan lajia.
Siperiassa pesivä burjatianuunilintu on tavattu Suomessa vain kerran: 2.-3.10.2002 Mustasaaren Östra Norrskärillä. Euroopassa laji on suurharvinaisuus. Se on nähty vain neljästi Brittein saarilla ja kahdesti sekä Ruotsissa että Alankomaissa.
Uusien lintulajien suomenkieliset nimet ovat BirdLife Suomen nimistötoimikunnan hyväksymät.
TAC:in esitys sisältää muun muassa myös kaksi sellaista uutta lajia, jotka ovat Suomessa tavattujen lajien entisiä alalajeja, mutta joita ei ole toistaiseksi tavattu Suomessa. Nämä ovat punakaularastas (Turdus ruficollis, ennen mustakaularastaan nimialalaji) ja kaukasianuunilintu (Phylloscopus nitidus, ennen idänuunilinnun alalaji).
Uudet suositukset sisältävät myös muutoksia lintujen tieteellisiin nimiin, joista alla luetellut yhdeksän tapausta koskevat Suomen lajiluetteloa. Kuten pitkään harrastaneet saattavat huomata, osassa tapauksista otetaan ennenkin käytetty sukunimi uudelleen käyttöön. Alla olevassa listassa entinen nimi on esitetty suluissa.
Uivelo Mergellus albellus MERALB (Mergus albellus)
Pikkukotka Aquila pennata AQUPEN (Hieraaetus pennatus)
Pikkulokki Hydrocoloeus minutus HYDMIN (Larus minutus)
Tiiralokki Xema sabini XEMSAB (Larus sabini)
Hietatiira Gelochelidon nilotica GELNIL (Sterna nilotica)
Räyskä Hydroprogne caspia HYDCAS (Sterna caspia)
Pikkutiira Sternula albifrons STEALB (Sterna albifrons)
Ruostepääsky Cecropis daurica CECDAU (Hirundo daurica)
Mustakaularastas Turdus atrogularis TURATR (Turdus ruficollis)
Edellä on esitetty muutokset BirdLife Suomen webissä julkaisemaan Suomessa tavattujen lintulajien luetteloon, joka päivitetään lähiaikoina vastaamaan uutta tilannetta. AERC TAC:in englanniksi julkaisemat suositukset ja niiden perustelut löytyvät osoitteesta www.aerc.eu.