Huomenna 26.4.2019 käynnistyy Oulun seudun kiljuhanhien lepäilypaikkojen 35. tehoseurantavuosi.
2kv tundrahanhi ja kolme kiljuhanhea © Juha Markkola
Työtä tekee Suomen (WWF:n) kiljuhanhityöryhmä Siikajoella, Liminganlahdella erityisesti Lumijoen puolella ja Hailuodossa. Tämä on ainoa alue Suomessa, missä Luoteis-Euroopassa äärimmäisen uhanalaisten kiljuhanhien
tiedetään lepäilevän säännöllisesti. Tähän mennessä Suomessa on nähty kaksi-kolme (mm. Tyrnävällä ruotsalainen istukalintu), mutta ennen huhtikuun loppua tehdyt havainnot koskevat varmasti muita kuin villejä Fennoskandian kiljukkaita.
Perämerellä lepäilee muuttomatkalla pohjoismainen populaatio, joka talvehtii suurimmaksi osaksi Kreikan ja Turkin rajalla. Pesimäpaikat ovat etupäässä Norjassa Keski-Ruijassa (Finnmarkissa).
Kun tehotarkkailu alkoi vuonna 1985, kiljukkaita nähtiin Oulun seudulla satakunta keväässä, mutta luku laski 30-40:een 90-luvulla. Pohja oli vuosina 2003-2006, jolloin Oulun seudulla nähtiin vain 6-12 yksilöä. Koko kanta ei ollut näin pieni, vaan kiljukkaat menivät osin eri kautta. Pohjoismaiden kanta on nyt kasvussa, ja Oulun seudullakin on taas levähdellyt enemmän yksilöitä vuodesta 2008 alkaen.
Kiljuhanhet Oulun seudulla 1985 – 2018
Kesä 2015 oli sitten erittäin hyvä, ja syksyllä 2015 Pohjois-Norjasssa havaittiin ennätysmäärä kiljuhanhia, eniten koko 1990-luvun alussa alkaneen seurannan, mm. 23 poikuetta. Ja jatkona keväällä 2016 Perämerellä havaittiin peräti 105 kiljukasta eli enemmän kuin kertaakaan koko tarkkailujakson 1985-2016 aikana. Kesä 2016 oli kohtuullinen pesimävuosi, ja syksyllä Pohjois-Norjassa nähtiin ainakin 11 poikuetta. Talvella Kreikassa ja keväällä Unkarissa nähtiin runsaat 130 pohjoismaista kiljuhanhea.
Keväällä 2017 Perämeren tarkkailussa saavutettiin uusi ennätys, 124 yksilöä. Päiväsummaennätyskin nousi 120:een. Pitää mennä taaksepäin aina vuoteen 1963, että on raportoitu suurempia lukuja Suomesta. Kesällä 2017 lumet sulivat hyvin myöhään, ja kiljuhanhipoikueita Pohjolassa ei varttunut varmasti kuin yksi. Osa kiljuhanhista lähti sulkimaan Siperiaan, mistä ne palaavat Kreikkaan pitkää reittiä Kazakstanin kautta. Kreikan talvikauden suurin luku oli 103 kiljuhanhea. Oulun seudulla nähtiin keväällä 2018 106 kiljukasta, tarkkailuhistorian 3. suurin luku. 2018 oli melko hyvä pesimävuosi, ja syyskesällä nuoria kiljukkaita nähtiin Pohjois-Norjassa 35.
Talvella 2018-2019 Kreikan talvehtimisalueilla nähtiin 111 kiljukasta, ja samat maalis-huhtikuussa Unkarissa. 17.4. mukana oleva GPS-paikanninlintu ”Mr. Blue” siirtyi Koillis-Puolaan, missä nähtiin 35 pohjoismaisen kiljukkaan parvi. Matka jatkui kuitenkin nopeasti Latvian kautta Viroon, mistä löytyi Matsalunlahden ja Haapsalun tilalle tullut, pitkään hukassa ollut uusi levähdyspaikka, jossa Risto Karvonen, Esa Aalto ja virolaiset näkivät 107 kiljukasta. Ensimmäisten tulo Perämerelle lienee muutaman lähipäivän kysymys.
Joitakin ohjeita maastossa liikkuville: Älä mene rantaniityille tai pelloille, missä kiljukkaita voi olla. Katsele teiltä ja näköalapaikoilta. Jos näät kiljukkaita tai sellaiseksi epäilemiäsi hanhia, ilmoita havainto kiljuhanhityöryhmän havainnoitsijoille. Kiljuhanhet voidaan tunnistaa yksilöllisesti vatsakuvioista. Jos on mahdollista ajamatta hanhia lentoon, yritä kuvat näkemäsi yksilöt molemmilta kyljiltä ja rintapuolelta.
Havainnoitsijat (mm.):
Nyt: Juha Markkola, p. 0400-155939, Arto Niemi, p. 0405689772,
2.5. tarkkailun loppuun Risto Karvonen, 050-4950123
Tarkkailu jatkuu niin pitkään kuin kiljuhanhia nähdään ja päälle kaksi-kolme tyhjää päivää.
Lisätietoja oheisista linkeistä:
Suomen WWF:n:
http://wwf.fi/maapallomme/uhanalaiset/kotimaiset/kiljuhanhi/
kansainvälinen sivusto:
Kirjoitin Linnut-vuosikirjaan 2009 kevätmuuttotarkkailun 25-vuotishistoriikin, mistä löytyy paljon tietoa Perämeren kiljukasasioista. Sen on pdf:nä piskulka-sivuilla:.
http://www.piskulka.net/literature/Ansery1298.pdf
terveisin Juha Markkola