Linturetkiopas: Siikajoki


Tauvonniemi

Alueen yleiskuvaus
Tauvonniemi on yksi Pohjois-Pohjanmaan tunnetuimmista lintupaikoista. Se sijaitsee Siikajoen kirkonkylästä viisi kilometriä lounaaseen. Niemen läntisin kärki, Kaasannokka, on Perämeren parhaita arktisten vesilintujen muutonseurantapaikkoja. Tauvonniemen pohjoiskärjessä on kahlaaja­paikkana tunnettu, laaja Ulkonokan niitty- ja hietikko alue. Ulkonokan eteläreunalla on toiminut Tauvon lintuasema jo 30 vuoden ajan. Tauvonniemen itäpuolella on Merikylänlahti. Se on vajaan kilometrin levyinen ja kolmen kilometrin pituinen eteläpohjoissuuntainen lahti. Tauvonniemen tyvellä on aikoinaan merestä kuroutunut sisäjärvi, Säikänlahti.

Ulkonokan, Merikylänlahden ja Säikänlahden linnustot ovat arvokkaita sekä pesimä- että muuttoaikana ja ne on luokiteltu lintuvesiensuojeluohjelmassa kansainvälisesti arvokkaaksi lintuvesikokonaisuudeksi.

Kaasa

Ajo-ohje: Etelästä tullessasi käänny Raahen ja Oulun väliseltä valtatieltä numero 8 Pattijoen kirkonkylän läpi Siikajoelle menevälle tielle nro 813. Aja tätä noin 16 km ja käänny vasemmalle Tauvoon menevälle tielle. Pohjoisesta tullessasi Siikajoen kirkonkylältä Tauvon risteykseen on noin 5 km. Aja Tauvon tietä sen päässä olevaan kalasatamaan asti. Parhaat havainnointipaikat ovat kalasataman ranta ja Kaasannokan kärki, joka sijaitsee kalasatamasta kilometrin verran pohjoiseen. Noin 200 m ennen kalasatamaa haarautuu oikealle puomilla suljettu tie, joka menee kärjen kesämökeille. Sitä pitkin voit kävellä nokalle. Tien päästä niemen kärkeen on kuljettava rannan kautta, jottei häiritä huviloiden asukkaita.

Alueen kuvaus: Kaasa on Tauvonniemen läntisin kärki. Alue on tasaista ja karua rantaa, jossa vaihtelevat kivikkoiset niemekkeet ja rantahietikot. Kalasataman lähellä on katajanummi ja kololinnuille sopiva haavikko. Niemi työntyy melko ulos merelle ja on tämän vuoksi mainio vesilintujen muutonseurantapaikka. Retkeily alueelle onkin keskittynyt toukokuulle, arktisten vesilintujen muuttoaikaan. Alueen rantapensaikot ja -metsät keräävät etenkin syksyisin monia muutto- ja vaelluslintuja, joten elo-, syys- ja lokakuu ovat myös hyvää retkeilyaikaa.

Kevätmuutto: Vesilintujen kevätmuutto alkaa huhtikuun lopussa ja jatkuu monipuolisena läpi toukokuun. Puolisukeltajasorsien muutto huipentuu toukokuun alussa, jolloin parhaina aamuina voi niemenkärjen ohittaa parituhatta sorsaa ja satoja muita vesilintuja. Tällöin on nähty enimmillään noin 1300 tavia, 450 haapanaa, 600 telkkää, 500 tukkasotkaa, 600 tukkakoskeloa ja 250 isokoskeloa päivässä.

Toukokuun loppupuoliskolla aamuisin muuttavien lintujen valtalajeina ovat mustalinnut, pilkkasiivet ja allit. Niiden lisäksi muuttaa suuria määriä kuikkalintuja, merimetsoja, sotkia, telkkiä ja koskeloita. Iltaisin muuttaa paljon härkälintuja. Parhaana iltana niitä on nähty yli 500 yksilöä.

Kuikkalintuja muuttaa päivässä kymmeniä tai satoja noin kuukauden ajan toukokuun alkupuolelta lähtien. Muuton alkuvaiheessa kuikkia on liikkeellä enemmän kuin kaakkureita, mutta pian tilanne muuttuu ja koko kevään aikana kaakkureita nähdään selvästi enemmän kuin kuikkia. Parhaana päivänä kuikkalintuja on nähty noin 1100. Niistä määritettiin 428 kaakkuria ja 31 kuikkaa.

Mustalintujen, pilkkasiipien ja allien määrät ovat suurimmillaan kuun loppupuolella. Aamumuutolla näiden lajien yhteismäärä on ollut enimmillään noin 5000 ja iltamuutolla yli 10000 lintua. Yleisin on mustalintu, joita on havaittu parhaina päivinä 5000-10000. Sekä pilkkasiipien että allien suurimmat päiväsummat ovat olleet 2 000-3000 lintua. Myös lapasotkien muutto toukokuun lopussa on varsin näyttävää. Parhaana päivänä Kaasannokan on ohittanut 160 lapasotkaa.

Arktisista kahlaajista Kaasannokalta voi nähdä mm. meriharakoita, tundrakurmitsoja ja punakuireja.

Kesä: Kaasan pesimälinnusto on varsin vaatimaton. Haavikossa voi kuulla pikkutikan koputtelua tai käenpiian huutoa. Idyllisen kalasataman kupeessa sijaitsevat uimaranta ja kahvila piristävät myös lintuharrastajaa.

Syysmuutto: Heinä- ja elokuussa Kaasalla voi seurata kahlaajamuuttoa. Osa tylleistä ja sirreistä pysähtyy levähtämään rannoille. Varsinkin pulmussirrit viihtyvät kärjen hietikoilla. Vesilintumuutto on runsasta etenkin metsästyksen alkupäivinä. Elokuussa alkavaa tiaisten ja muiden pikkulintujen sekä rastaiden liikehdintää on hyvä havainnoida Kaasalta. Hyvinä päivinä rantapensaikot ja -lepikot kuhisevat hippiäisiä, tiaisia, pyrstötiaisia (lokakuussa), vihervarpusia ja urpiaisia. Lokakuussa nokalta voi ihailla runsasta joutsenmuuttoa. Normaalisti lintujen määrä vähenee loka-marraskuussa, mutta leutoina alkutalvina voi vielä joulukuussakin olla merellä liikettä, esimerkiksi 3.12.1989 Kaasalla muutti 130 kalalokkia.

Harvalukuiset muuttajat: Toukokuussa nähdään vuosittain pieniä määriä (yli 10 yksilöä) mm. haahkoja, allihaahkoja, ruokkeja, merikihuja ja sepelrastaita. Kuikkalintuparvissa muuttaa lähes joka kevät 1-5 jääkuikkaa.

Satunnaislajit: harmaasorsa, rantakurvi, tunturi- ja leveäpyrstökihu, pikkukajava, riskilä, turkin- ja turturikyyhky, tunturikiuru, pikkusieppo, idänuunilintu, viiksitimali, pähkinänakkeli, pikkuvarpunen ja vuorihemppo. Harvinaisimmat Kaasalla nähdyt lajit ovat kyhmyhaahka, pilkkaniska, riuttatiira ja mustapäätasku.

Säikänlahti

Ajo-ohje: Aja Tauvon tietä nelisen kilometriä, jolloin saavut Itä-Tauvon tienhaaraan. Juuri ennen risteystä (50 ml haarautuu vasemmalle vaatimaton kärrytie, joka johtaa Säikänlahdelle. Tietä kävellään noin 500 metriä, kunnes tullaan ruovikon reunaan. Säikänlahden luoteisrantaa kannattaa kävellä vielä noin 500 metriä eteenpäin, kunnes ruovikko mataloituu. Sieltä järven selälle on hyvä näkyvyys. Valaistus on paras joko aikaisin aamulla tai illalla.

Alueen kuvaus: Säikänlahti on rehevä, ruovikon ympäröimä lintujärvi, jota reunustavat vanhahkot mänty- ja sekametsät. Paras retkeilyaika on toukokuusta syyskuuhun.

Linnusto: Järven vesilinnusto on monipuolinen. Siellä on pesintään viittaavia havaintoja ainakin 17 vesilintulajista. Näistä mielenkiintoisimpia ovat mustakurkku-uikku, joutsen, meri hanhi, harmaasorsa, uivelo ja pilkkasiipi. Nokikanoja pesii kymmenkunta paria. Viime vuosina kaulushaikara on puhallellut alueen ruovikoissa. Kesällä kuikkia käy kalastelemassa järvellä. Alkusyksyllä siellä lepäilee muuttavia vesilintuja, joista yleisimmät ovat haapana, tavi, jouhisorsa, sini sorsa ja tukkasotka. Lisäksi Säikänlahdella ruokailee muuttoaikoina runsaasti pääskyjä ja tervapääskyjä. Lokakuussa joutsenia on levähtänyt enimmillään 110.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: tukkasotka, silkkiuikku, tavi, haapana, sini- ja jouhisorsa, nokikana ja ruokokerttunen.

Harvalukuiset/satunnaiset pesimälajit: mustakurkku-uikku, kaulushaikara, joutsen, merihanhi, harmaasorsa, heinätavi, lapasorsa, uivelo, iso- ja tukkakoskelo, punasotka, pilkkasiipi, kurki, luhtahuitti, rusko suo- ja nuolihaukka, palokärki, pikkutikka ja korppi.

Satunnaislajit: pikku-uikku, harmaahaikara, allihaahka, liejukana, iso lokki, mustatiira ja satakieli. Säikänlahdella nähtiin maamme ensimmäinen kupariviuhkasorsa 8.7.1989. Tämä alun perin amerikkalainen sorsalaji on Euroopassa yleinen tarhalaji, joten Suomeen harhautuvat linnut tulkitaan tarhakarkulaisiksi. Muita hyvin harvinaisia Säikänlahdella havaittuja lajeja ovat punapäänarsku ja kiljukotka.

Ulkonokka ja Merikylänlahti

Ajo-ohje: Merikylänlahden pohjukkaa voit tarkkailla lahteen laskevan Majavaojan suusta. Sinne pääset Siikajoen suunnalta ajaessasi kääntymällä Merikylän tienhaaran jälkeen Majavaojan vartta kulkevalle tielle. Tien päässä on parkkipaikka, josta lähtee polku rantaniitylle. Tauvonniemen suosituimpaan havainnointipaikkaan, Ulkonokan reunalla olevan Raahen kaupungin virkistysalueen rantaan pääset Tauvon tieltä. Aja tietä nelisen kilometriä ja käänny oikealle Itä-Tauvon tielle. Tien pääura vie virkistysalueelle. Sieltä menee polku Ulkonokan rantadyynille vuonna 1996 rakennetulle lintutornille. Tornista näet hyvin sekä Merikylänlahdelle että Ulkonokan lieterannoille. Ulkonokka on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu, joten siellä liikkuminen ilman lupaa on kielletty.

Alueen kuvaus: Merikylänlahti on noin neljän neliökilometrin laajuinen, matala merenlahti. Lahden lounaisosassa on kesämökkejä. Niiden eteläpuolella, Majavaojan suistossa on laaja rantaniitty. Lahden luoteisosassa on Ulkonokan noin kolmen neliökilometrin laajuinen rantaniitty- ja hietikkoalue. Merikylänlahden lisäksi nokkaa reunustavat lännessä ruovikko, pohjoisessa meri ja etelässä dyynit sekä metsä. Metsänreunassa on Tauvon lintuasema. Ulkonokka tunnetaan yhtenä maamme parhaista kahlaajarannoista. Ulkonokalla ja Merikylänlahdella on runsaasti nähtävää huhtikuusta lokakuuhun.

Pesimälinnusto: Ulkonokan monipuolinen kahlaaja- ja lokkilintulajisto yhdessä Merikylänlahdella pesivien vesilintujen kanssa muodostavat erittäin arvokkaan kokonaisuuden.

Ulkonokalla pesii säännöllisesti 5 lokkilintulajia ja niiden parimäärä on 150-200. Kalalokkeja ja lapintiiroja pesii molempia 70-80 paria ja kalatiiroja 10-20 paria. Hietikko on yksi Suomen tärkeimmistä pikkutiiran pesimäpaikoista. Niitä pesii vuosittain 4-8 paria. Nokalla pesii yksi Perämeren harvoista merikihupareista. Kahlaajia pesii 10 lajia ja niiden parimäärä on 80-100. Suokukkoja pesii 30, tyllejä 15-20, punajalkavikloja 15-20 ja karikukkoja 10 paria. Nokka on yksi Perämeren tärkeimmistä lapinsirrin pesimäpaikoista. Niitä pesii vuosittain 10-15 paria. Lisäksi nokalla pesivät säännöllisesti meriharakka, taivaanvuohi, isokuovi, töyhtöhyyppä ja etelänsuosirri. Nokan runsaslukuisimmat pesivät varpuslinnut ovat kiuru, niittykirvinen, ruokokerttunen ja pajusirkku. Alueen uusimpia säännöllisiä pesimälajeja ovat merihanhi ja ristisorsa. Harmaalokki, räyskä ja lapinsirkku ovat pesineet Ulkonokalla satunnaisesti.

Merikylänlahdella pesiviä vesilintulajeja ovat silkki- ja mustakurkku-uikku, sini- ja lapasorsa, haapana, tavi, tukkasotka sekä iso- ja tukkakoskelo. Lahden pohjukassa pesii UIkonokan kahlaajalajistosta puuttuva rantasipi. Hyvinä myyrävuosina pohjukan niityllä pesii suopöllö.

Muutonaikainen Iinnusto: Ulkonokka ja Merikylänlahti ovat erittäin merkittäviä lintujen muutonaikaisia levähdyspaikkoja. UIkonokan kautta muuttavat lähes kaikki maassamme tavattavat kahlaajalajit. Alueella onkin nähty yhteensä 40 kahlaajalajia. Siellä nähdyt, lepäilevät kahlaajamäärät ovat olleet suurimpia Suomessa laskettuja.
Ulkonokalla ja Merikylänlahdella oleskelee runsaasti sorsia läpi kevään, kesän ja syksyn. Niityille kerääntyy muuttoaikoina suuria määriä avomaiden varpuslintuja. Moni peto lintu hakee ravintonsa niittyjen ja lietteiden lintuparvista.

Kevätmuutto:

Huhtikuu: Kuun alussa saapuvat pulmuset aloittavat Ulkonokan kevään. Suurimmassa huhtikuisessa pulmusparvessa on ollut 1 500 yksilöä. Kuun loppupuolella hanhet, sorsat ja lokit kansoittavat ranta-alueet. Niityille ovat tyypillisiä myyriä pyytävät sinisuo-, tuuli- ja ampuhaukat sekä isolepinkäiset. Tällöin saapuvat myös ensimmäiset meriharakka-, töyhtöhyyppä- ja kuoviparvet päiville ja sulien reunoille.

Toukokuu: Huhti- ja toukokuun vaihteessa Ulkonokalla havaitaan suurimmat lepäilevät sorsamäärät. Tavien, haapanoiden ja jouhisorsien yhteismäärä voi parhaimmillaan nousta toiselle tuhannelle. Ristisorsat viihtyvät hyvin Ulkonokan hietikoilla ja enimmillään niitä on nähty 60 yksilöä. Merikylänlahdella sukeltelee satakunta telkkää ja tukkasotkaa ja parikymmentä uiveloa. Vesilintujen joukosta voi löytää muutamia härkälintuja ja mustakurkku-uikkuja. Kuun loppupuolisko on kahlaajien aikaa. Suurimpia keväällä havaittuja kahlaajien päiväsummia ovat olleet 300 tylliä, 190 tundrakurmitsaa, 50 karikukkoa, 150 lapin- ja 1000 suosirriä, 70 jänkäsirriäistä, 100 mustavikloa ja 26 vesipääskyä. Lisäksi lietteillä nähdään vuosittain muutamia pikku-, kuovi-, pulmus- ja isosirrejä. Toukokuun lopulla Ulkonokan niityillä levähtää paljon avomaan varpuslintuja. Siellä on oleskellut enimmillään mm. 400 keltavästäräkkiä, 15 lapinkirvistä, 100 sinirintaa ja 30 pensastaskua. Lisäksi nokan ja lahden yllä voi nähdä satoja pääskyjä hyönteispyynnissä.

Kesäkuu: Useiden kahlaajien kevätmuutto kestää kesäkuuhun ja samaan aikaan alkaa myös ensimmäisten lajien, mustaviklon, isoja pikkukuovin syysmuutto. Isokoskelokoiraiden suurin kesäparvi on ollut 1200 ja telkkien 300 lintua. Kuun alussa nokalla ja lahdella on nähty enimmillään 500 tervapääskyä hyönteispyynnissä. Reunapensaikoissa puikkelehtii samaan aikaan satoja pajulintuja.

Syysmuutto:

Heinäkuu: Aikuisten kahlaajien syysmuutto huipentuu heinä- ja elokuun vaihteessa. Suosirri on selvästi runsain laji. Niitä on laskettu enimmillään 6 000 lintua. Muiden lajien suurimmat levähtäjämäärät ovat olleet tylli 230, isosirri 130, lapinsirri 60, kuovisirri 80 ja pulmussirri 50, jänkäsirriäinen 34, liro 160 ja suokukko 1100. Muuttavia punakuireja on nähty parhaana päivänä 640.

Elokuu: Ulkonokalla viihtyy elokuussa suuria merihanhiparvia. Myös lokkeja kerääntyy rannoille satamäärin. Metsästyksen alkupäivinä avoin Ulkonokka tarjoaa melko rauhallisen lepopaikan vesi linnuille. Tällöin sinne ja Merikylänlahdelle on kerääntynyt enimmillään 300 merihanhea, 700 haapanaa, 700 tavia ja 400 tukkasotkaa sekä pienempiä määriä sini-, jouhi-, lapa- ja ristisorsia. Elokuun lopussa saapuu Ulkonokalle hyönteispyyntiin parhaimmillaan tuhansia pääskyjä, satoja keltavästäräkkejä ja joitakin nuolihaukkoja. Myyräateriaa puolestaan kärkkyvät niin rusko- kuin sinisuohaukatkin. Nuorten kahlaajien päämuutto ajoittuu elokuun loppupuolelle ja syyskuun alkuun. Tällöin Ulkonokaila on enimmillään levähtänyt mm. 400 tylliä, 135 iso-, 80 lapin-, 1000 pikku-, 2 500 suo-, 60 kuovi- ja 20 pulmussirriä, 20 jänkäsirriäistä ja 850 suokukkoa. Muuttavien ja paikallisten tundrakurmitsojen yhteismäärä on parhaina päivinä noussut kahteensataan.

Syyskuu: Syyskuun aikana kahlaajamäärät alkavat pikkuhiljaa vähetä, joskin edelleen voi nähdä kaikkia tavallisia lajeja. Keräkurmitsa on säännöllinen, mutta harvalukuinen vierailija. Nokan dyyneillä ja niityillä levähtää enimmillään mm. satoja niittykirvisiä ja västäräkkejä sekä kymmeniä lapinsirkkuja ja kiuruja. Ulkonokan pikkunisäkkäitä ja lintuja verottavat tällöin mm. sinisuo-, ampu- ja tuulihaukat, isolepinkäiset ja hiiripöllöt, ja onpa Ulkonokan dyyneille kerääntynyt yhtäaikaisesti 15 suopöllöäkin. Viime vuosina myös muuttohaukka on ollut tavallinen vieras Ulkonokalla syyskuussa.

Lokakuu: Ulkonokan edustalla ja Merikylänlahdella levähtää lokakuussa suuria joutsenparvia. Enimmillään ruokailevien joutsenten määrä on ollut 450 lintua. Joutsenet repivät pohjasta ylen määrin ravintoa, joten sinisorsat, haapanat ja telkät viihtyvät hyvin niiden ruokaseuralaisina. Vesilintujen joukosta voi löytyä joitakin lapasotkia, mustalintuja ja alleja. Arktisia hanhia saattaa pysähtyä hyiselle rantaniitylle: lokakuussa 1987 nokalla laidunsi 200 valkoposki- ja 40 sepelhanhea. Kuun loppupuolella alue hiljenee ja vain pulmuset viihtyvät UlkonokalIa. Suurimmat parvet ovat 300-400 yksilöä. Hyvällä onnella saattaa dyyneiltä löytää tunturi kiurun. Harvalukuiset muuttajat: harmaahaikara, kyhmy- ja pikkujoutsen, kanadan-, sepel-, valkoposki-, tundra-, ki1ju- ja lyhytnokkahanhi, harmaasorsa, muuttohaukka, keräkurmitsa ja tunturikiuru.

Satunnaislajit: katto- ja mustahaikara, tiibetinhanhi, ruostesorsa, haara-, niittysuo-, arosuo-, tunturi- ja punajalkahaukka, viiriäinen, ruisrääkkä, merisirri, heinäkurppa, mustapyrstökuiri, lampiviklo, rantakurvi, avosetti, tunturikihu, isolokki, mustatiira, turturikyyhky, tunturipöllö ja isokirvinen. Ulkonokalla on nähty Pohjois-Pohjanmaalle uusina lajeina isohaarahaukka, valkoperäsirri, tundravikla, mehiläissyöjä ja nummikirvinen. Muita hyvin harvinaisia Ulkonokalla havaittuja lajeja ovat lumihanhi, amerikanhaapana, mustajalkatylli, aropääskykahlaaja, isovesipääsky, pikkuruokki ja riuttatiira.

Tauvon lintuasema

Yleistä: Oulun yliopiston omistama Tauvon lintuasema on perustettu lintujen tutkimusta varten. Jos haluat rengastajaksi tai havainnoitsijaksi asemalle ota yhteys asemanhoitajaan. Hän antaa sinulle ohjeet asemalla menosta ja siellä toimimisesta sekä järjestää kulkuluvan Ulkonokan luonnonsuojelualueelle.

Alueen kuvaus: Lintuasema sijaitsee metsän reunassa Ulkonokan hietikon laidalla. Aseman pihalla olevilta dyyneiltä lähtee pensaiden ja rantalepikon reunaa seuraileva polku. Lintuverkot ovat tämän polun varressa. Aseman pihassa on lintutorni. Ulkonokan reunaa seuraava, asemalle johtava, huonokuntoinen tie ei ole käytössä.

Työskentely asemalla: Lintuasema toimii kahdessa Oulun yliopiston omistamassa rakennuksessa. Asemalla on vuodesta 1965 lähtien rengastettu, seurattu muuttoa ja laskettu muuttoaikoina lepäileviä lintuja. Asema sijaitsee hyvällä muutonseuraamispaikalla ja sen lintutornista avautuu hieno näköala Ulkonokalle. Tornista pystyy havainnoimaan varsin hyvin Tauvonniemellä kulkevaa muuttoa. Aseman rengastuskausi kestää toukokuun alusta lokakuun loppupuolelle asti. Keväällä rengastetaan lähinnä hyönteissyöjiä, kesällä Ulkonokalla pesiviä kahlaajia ja lokkilintuja ja syksyllä vaelluslintuja. Lepäilijälaskentoja tehdään pääasiassa Ulkonokaila ja Merikylänlahdella sekä ajoittain myös Säikänlahdella. Vuosina 1965-1995 asemalla on rengastettu yhteensä 241 500 lintua. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden yleisimmät rengastuslajit rengastusmäärineen ovat olleet: pajulintu 65500, urpiainen 27 700, hömötiainen 15900, punarinta 6100, pyrstötiainen 5600, ruokokerttunen 3900, kirjosieppo 3800, lehtokerttu 3500, leppälintu 3400 ja punakylkirastas 3300 yksilöä.

Kevätmuutto

Huhtikuu: Tauvon lintuaseman kevätkausi alkaa normaalisti huhtikuun alussa, jolloin keskitytään muuton seurantaan. Huhtikuun loppu on ”isojen lintujen” muuttoaikaa, jolloin nähdään suuria määriä merimetsoja, joutsenia, hanhia, kurkia ja petolintuja, etenkin piekanoita. Parhaana muutto­päivänä 25.4.1992 nähtiin mm. 900 merimetsoa, 950 joutsenta, I 800 hanhea, 390 kuovia ja 530 sepelkyyhkyä. Aseman suuri petopäivä oli 26.4.1986, jolloin tornin ohitti 1 131 Buteota, joista 595 määritettiin piekanoiksi. Samana päivänä muutti 238 kurkea. Kuun lopulla muuttaa runsaasti varpuslintuja, pääasiassa rautiaisia, rastaita, peippoja, kelta- ja pajusirkkuja.

Toukokuu: Huhti- ja toukokuun vaihteeseen ajoittuvat mm. töyhtöhyypän (enimmillään 290 muuttajaa) ja naurulokin (enimmillään 2760 muuttajaa) päämuutot. Näkyvimpiä varpuslintuja ovat rastaat ja peipot ja joinakin vuosina myös urpiaiset ja käpylinnut. Parhaina päivinä on muuttanut tuhat punakylkirastasta, 2700 järripeippoa ja 1400 peippoa. Rastaiden joukossa muuttaa joitakin sepelrastaita, parhaana keväänä ] 987 niitä havaittiin 15 yksilöä. Toukokuun alkuun ajoittuvat myös pohjan- ja lapinsirkun päämuutot. Toukokuun lopulla saapuvat hyönteissyöjät työllistävät rengastajia aina kesäkuun puoliväliin saakka. Enimmillään on aseman lähistön pensaikoissa arvioitu puikkelehtineen 1000 pajulintua, 60 punarintaa, 100 sinirintaa, 50 leppälintua, 40 ruokokerttusta, 50 lehtokerttua, 50 harmaasieppoa ja 50 kirjosieppoa. Tämä on myös harvinaisuuksien kannalta hyvää aikaa. Lähes jokavuotisia verkkolajeja ovat kultarinta, idänuunilintu, pikkusieppo ja pikkusirkku. Joitakin kertoja on verkoista poimittu myös viita-, luhta- ja rytikerttunen, mustaleppälintu ja sinipyrstö.

Kesä: Aseman ympäristön metsien pesimälajeista mainittavimpia ovat metso, teeri, riekko, pyy ja viirupöllö. Joinakin vuosina ovat pesineet myös pyrstötiainen ja pikkusirkku.

Useina kesinä Tauvossa havaitaan kesäkuun lopulta heinäkuun lopulle voimakasta pikkulintujen välimuuttoa, jolloin varsinkin rastaita ja peippolintuja muuttaa tuhatmäärin. Kesäisen välimuuton huippusummia ovat olleet mm. 600 räkättirastasta, 250 järripeippoa, 260 peippoa ja 3000 vihervarpusta.

Syysmuutto:

Heinä- ja elokuu: Ensimmäisten syksyisten vaeltajien, käpy lintujen, käpytikkojen j a pähkinähakkien liikehdintä alkaa heinäkuun lopulla. Tällöin käpylintujen päiväsummat ovat olleet enimmillään yli 1000 vaeltajaa. Kirjosiipikäpylintujen ajoittaiset vaellukset huipentuvat kuukauden lopussa. Parhaiden vaellusvuosien 1986 ja 1990 huippupäivä on ollut 25.7., jolloin on nähty 180 ja 270 kirjosiipeä. Käpytikkojen ja pähkinähakkien vaellusten huippupäivät ajoittuvat yleensä elokuun alkupuoliskolle. Hurjimpana käpytikkapäivänä, 10.8.1974, aseman ohitti 1500 vaeltajaa. Hakkien vaellusvuosina 1968 ja 1995 elokuun puolivälissä on nähty 500-600 vaeltajaa päivässä. Heinä- ja elokuun rengastustilastoja hallitsee pajulintu. Niitä saattaa joinakin aamuina olla aseman lähistöllä jopa 500. Elokuun lopulla vihervarpusia on laskettu parhaimmillaan 4 000 muuttajaa päivässä. Elo- ja syyskuun vaihteeseen ajoittuu myös pohjansirkun syysmuutto.

Syyskuu: Syyskuussa vaelluslintujen liikehdintä on yleensä vilkkaimmillaan. Parhaina päivinä saattaa verkkoihin lennähtää toistasataa hömötiaista tai puolentuhatta urpiaista ja yöllä taas parikymmentä helmipöllöä ja joitakin varpuspöllöjä. Parhaimmillaan hömötiaisvaellus voi yltyä hurjaksikin. Esimerkiksi 12.9.1969 aseman ohitti päivän aikana 4000-5000 hömötiaista. Joinakin syksyinä vaeltavat myös pikku- ja pohjantikat. Syyskuussa Tauvonniemi on yksi Suomen varmimpia paikkoja nähdä taigauunilintu. Parhaana syksynä 1994 niitä havaittiin asemalla 8 yksilöä.

Lokakuu: Vaelluslintujen liikehdintä jatkuu vilkkaana pitkälle lokakuuhun asti. Vasta ensilumi hiljentää vaellukset. Tali-, sini- ja pyrstötiaisia sekä urpiaisia liikkuu eniten lokakuun alkupäivinä. Parhaina päivinä on nähty 125 talitiaista, 70 sinitiaista ja 800 pyrstötiaista. Urpiainen yltää kaikkein huikeimpiin päiväsummiin – hurjimpana päivänä on nähty 21 000 vaeltavaa urpiaista. Urpiaisparvissa on usein paljon tundraurpiaisia. Erinomaisena urpiaissyksynä 1995 asemalla rengastettiin 5325 urpiaista ja 188 tundraurpiaista. Muista lokakuun vaeltajista on nähty parhaina päivinä mm. 93 närheä, 430 taviokuurnaa ja 1 260 käpy lintua. pähkinänakkeleiden suurimmalla vaelluksella syksyllä 1995 asemalla rengastettiin 87 vaeltajaa.

Rastaiden muutto on vilkkaimmillaan syys- ja lokakuun vaihteessa. Enimmillään päivässä on nähty yli 8000 räkättiä ja toistatuhatta punakylkeä. Lokakuun puolivälin erikoisimpia muuttajia ovat varpuset, joita parhaina päivinä voi muuttaa kymmenkunta. Lokakuun alkupuolella lähtevät joutsenet kohti etelää; esimerkiksi 11.10.1993 laskettiin lähes tuhat muuttavaa kansallislintuamme. Myös arktisia hanhia havaitaan joinakin vuosina, esim. 24.10.1987 muutti etelään 849 valkoposkihanhea.

Satunnaislajit: lehtopöllö, turkin- ja turturikyyhky, kehrääjä, kuningaskalastaja, harjalintu, harmaapää- ja valkoselkätikka, kangaskiuru, virtavästäräkki, mustaotsalepinkäinen, kuhankeittäjä, kuukkeli, pensassirkkalintu, kirjokerttu, lapinuunilintu, mustapäätasku, mustaleppälintu, sinipyrstö, pikkuvarpunen, vuorihemppo, nokkavarpunen ja kultasirkku. Aseman verkoista saadut minervanpöllö ja tulipäähippiäinen ovat olleet Pohjois-Pohjanmaalle ja arotasku sekä ruskokerttu Suomelle uusia lajeja. Muita hyvin harvinaisia asemalla nähtyjä lajeja ovat pikkukultarinta, hippiäisuunilintu, etelänsatakieli ja mustakaularastas. (PA, PKu)

Kirjallisuus
Aureolan Tauvon vuosikatsaukset: v. 1965-78 erikoisnumero 1: 1983 80 sivua, v. 1986 vsk 12: 15-17 ja vsk 12: 66-70, v. 1987 vsk 13: 67-68ja vsk 14: 12-16, v. 1988 vsk 14: 65-67 ja vsk 14: 125-127, v. 1989 vsk 15: 11-18, v. 1990 vsk 18: 28-29, v. 1991 vsk 18: 61-64 ja v. 1992 vsk 18: 101-105.

Yhteystiedot: Tauvon luonnonsuojelualuetta koskevista asioista voit tiedustella Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Tietoja löytyy myös PPLY:n verkkosivuilta www.pply.fi, Facebookista ja Tauvon blogista.

Säärenperä – Karinkanta

Ajo-ohje: Säärenperän – Karinkannan alue sijaitsee Siikajoen kunnan pohjoisosassa Perämeren rannalla. Kulku tapahtuu tavallisimmin henkilöautolla tai bussilla vanhaa Raahentietä nro 813 pitkin. Ajomatkaa Limingasta valtateiden nro 4 ja nro 8 risteyksestä kertyy noin 30 km. Alue on Lumijoen ja Siikajoen kirkonkylien puolivälissä. Käänny tieltä nro 813 Karinkantaan opastavan viitan ohjaamana pohjoiseen ja vajaan kilometrin jälkeen käänny jälleen Sääreen osoittavan viitan mukaan koilliseen. Ympärillä avautuvat jo Karinkannan pellot ja etuviistossa Säärenperän rannat. Yleinen tie päättyy puoli kilometriä ennen rantaa. Jatkamalla vasemmalle kääntyvää pikkutietä saavut venevalkamaan, joka on sopiva lintujen tarkkailupaikka.

Alueen kuvaus: Siikajoen kunnan pohjoisosassa sijaitseva Säärenperä – Karinkannanmatala on valtakunnallisesti arvokas lintuvesialue. Suojelualuerajaus kattaa 120 ha maa ja 637 ha vesialuetta. Säärenperän rannat ovat hyvin laakeita ja matalia. Edustalla oleva Karinkannanmatala ulottuu kilometrien päähän rantaviivasta tarjoten erinomaiset ruokailumahdollisuudet tuhansille vesilinnuille ja kahlaajille. Rantoja kiertävä niittyvyöhyke on monin paikoin satojen metrien levyinen. Pensaikko ja ruovikko ovat vuosien mittaan vallanneet uusia osia niittyalueesta, mutta umpeenkasvu ei ole vielä ongelma, vaan se pikemminkin lisää alueen monimuotoisuutta.

Säärenperän rantaan rajautuvat Karinkannan pellot monipuolistavat alueen linnustoa. Nämä muutaman neliökilometrin laajuiset viljelykset keräävät lepäilijöitä erityisesti keväällä. Peltojen melko pienestä koosta johtuen nähdään niillä olevat linnut tieltä hyvin.

Pesimälinnusto: Säärenperän pesimälinnusto on monipuolinen. Alueella pesii säännöllisesti 35 lintuvesilajia. Rantametsissä ja niihin rajautuvilla Karinkannan pelloilla pesii lisäksi kymmeniä maalintulajeja. Kosteikkolajeista 10 on vesilintuja. Niiden kokonaisparimäärä on vajaa 100. Runsaslukuisimmat lajit ovat tukkasotka, haapana ja merihanhi. Kahlaajia pesii Säärenperän rannoilla 11 lajia ja niiden parimäärä on muutamia kymmeniä. Mielenkiintoisimmat pesivät kahlaajalajit ovat jänkäkurppa, tylli ja etelänsuosirri. Pesiviä lokkilajeja on neljä. Lintuvesille ominaisten varpuslintu- ja muiden lajien määrä on 10. Joitakin kertoja rantametsissä on laulanut mm. mustapääkerttu ja kultarinta. Kerran Säärenperän eteläpuolella sijaitsevan Savilahden niityillä on pesimäaikaan havaittu hätäilevä lapinsirkku.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: ruokokerttunen, naurulokki, tukkasotka, pajusirkku, suokukko, punajalkaviklo, isokuovi, taivaanvuohi, haapana ja merihanhi.

Harvalukuiset pesimälajit: risti sorsa, kurki, meriharakka, karikukko, jänkäkurppa, etelänsuosirri, tylli, ruskosuohaukka ja suopöllö.

Satunnaiset pesimälajit: kaulushaikara, harmaasorsa, luhtahuitti ja pikkulokki.

Muutonaikaiset lepäilijämäärät: Säärenperän arvo muuttolintujen levähdysalueena on erittäin suuri. Alue on Karinkannan peltojen kanssa yksi Oulun seudun tärkeimmistä joutsenten, metsähanhien, sorsien, kahlaajien sekä kurki en lepäilyalueista. Joutsenia on havaittu sekä keväällä että syksyllä enimmillään yli 400. Metsähanhet levähtävät huhtikuussa Karinkannan pelloilla ja parhaimpina päivinä niitä on laskettu lähes 2000. Metsähanhiparvissa on nähty kaikki Suomessa tavatut hanhilajit lukuun ottamatta sepel- ja lumihanhea. Pesimättömät luppokurjet asettuvat Säärenperän alueelle jo toukokuussa. Kesäkuussa niitä voi laskea perunapelloilta lähes 300.

Toukokuussa Säärenperän alavat rannat keräävät tuhansia sorsia ja kahlaajia. Kylmien säiden vallitessa ja pohjoistuulten puhaltaessa rannoilta on laskettu 6000 sorsaa ja 5000 kahlaajaa. Tukkasotkia on laskettu enimmillään 1500,jouhisorsia 1500, taveja 1300, suosirrejä 4500, suokukkoja 3000 ja liroja 1000.

Säärenperän rantaniityt ovat yksi Oulun seudun kolmesta kiljuhanhien säännöllisesti käyttämistä kevätlaitumista. Lepäilijöiden määrät ovat pienentyneet kannan pienetessä niin, että nykyisin alueen kautta arvellaan muuttavan vain 10–20 kiljukasta. Lajin korostuneen suojelutarpeen ja arkuuden takia niityillä liikkumista tulee välttää toukokuussa. Muiden lintujen pesimärauhan turvaamiseksi niityillä ei tulisi liikkua tarpeettomasti touko- ja kesäkuussa.

Harvalukuiset muuttajat: pikku- ja kyhmyjoutsen, lyhytnokka- (vuosittain yli 10) ja kiljuhanhi (vuosittain 10-20) ja sepelrastas.

Satunnaislajit: tiibetinhanhi, niittysuohaukka, mustapyrstökuiri, keräkurmitsa, lampiviklo, tunturikihu ja mustaotsalepinkäinen. Pohjois-Pohjanmaan ainoa suohyyppä ja maakunnan toinen punakaulahanhi ovat harvinaisimmat Säärenperässä nähdyt linnut. (JP)