Linturetkiopas: Tyrnävä – Muhos – Utajärvi

Lakeuden seudun peltoalueet

Yleistä: Kempeleen, Limingan, Lumijoen ja Tyrnävän alueella on yli 150 km2:n laajuinen, yhtenäinen peltoalue, jonka merkitys lintujen muutonaikaisena levähdysalueena on erittäin suuri. Pelloilla levähtää keväisin tuhansia hanhia, satoja joutsenia ja kurkia, satoja petolintuja, tuhansia pulmusia, lapinsirkkuja, urpiaisia sekä muita varpuslintuja. Alue on myös erittäin merkittävä pelto lintujen pesimäalue. Paras retkeilyaika on huhtikuun alusta toukokuun loppuun.

Alueen kuvaus: Lakeuden peltojen salaojitusaste on Etelä-Suomen peltoihin verrattuna vielä suhteellisen alhainen. Reheviä avo- ja valtaojien pientareita on runsaasti, mikä osaltaan selittää monimuotoisen pesimälinnuston säilymisen alueella. Heinäniittyjen, laidunmaiden ja kesantopeltojen määrä on myös huomattavan suuri. Rehevät pensaikot ja pienet metsäsaarekkeet kirjovat muutoin yhtenäisen tasaista peltomaisemaa.

Muuttolinnusto:

Hanhet: Maaliskuun lopulla saapuvat ensimmäiset meri- ja metsähanhet oraspelloille. Levähtäjämäärät kasvavat päivä päivältä ja huhtikuun puolivälin jälkeen määrät ovat huipussaan. Kahden-kolmen viikon ajan metsähanhia ruokailee pelloilla tuhansia, enimmillään alueelta on laskettu yli 8000 metsähanhea. Kevään aikana Oulun seudun kautta on arvioitu muuttavan lähes 20000 metsähanhea.

Metsähanhien lisäksi alueen kautta muuttaa noin 150 lyhytnokkahanhea, noin 100 tundrahanhea ja muutamia kilju-, valkoposki- ja kanadanhanhia. Lumihanhi on nähty muutamana keväänä.

Hanhet ruokailevat koko valoisan ajan pelloilla ja siirtyvät illalla yöpymään Liminganlahdelle. Hanhia on helpointa tarkkailla autosta, koska linnut eivät pelkää sitä.

Hanhien suosimat pellot vaihtelevat vuosittain. Varmoja, karttaan ympyröityjä, paikkoja ovat olleet Kempeleessä Isoaukea, Limingassa Lepikko, Tupos, Kedonperä, Ritokorpi, Ketunmaa, Rantakylä, Tyrnävällä Murto, Ängeslevä, Leppioja sekä Lumijoella Kari. Pieniä hanhikerääntymiä tavataan myös näiden paikkojen ulkopuolella.

Muut linnut: Joutsenia lepäilee huhtikuussa pelloilla suotuisina vuosina toista sataa. Joutsenet viihtyvät erityisen hyvin pelloilla olevissa sulavesilampareissa.

Huhtikuun puolivälin jälkeen saapuvat kurjet pysähtyvät joka kevät Limingan seudun pelloille. Viime vuosina parhaina huhtikuun päivinä pelloilla on lepäillyt lähes 500 kurkea. Osa nuorista, pesimättömistä linnuista siirtyy Liminganlahdelle kesän viettoon.

Petolinnut pysähtyvät pelloille mielellään saalistelemaan myyriä ja pikkulintuja. Kevään aikana sadat piekanat lekuttelevat peltojen yllä myyränpyynnissä. Huonon muuttosään vallitessa pelloilla on nähty kerralla toistasataa paikallista piekanaa. Ampu- ja sinisuohaukka ovat piekanan ohella peltoalueen tyypillisimmät petolinnut. Monia muitakin petolintuja nähdään säännöllisesti. Meri- ja maakotka sekä muuttohaukka ovat jokavuotisia. Niittysuo-, arosuo-, tunturi- ja punajalkahaukka on havaittu joitakin kertoja.

Huhtikuussa pulmusia ja lapinsirkkuja nähdään säännöllisesti tuhansia yksilöitä eri osissa peltolakeutta. Suurimmissa parvissa on ollut 10000 pulmusta ja 1500 lapinsirkkua. Huhtikuussa 1992 peltoalueelta laskettiin päivän aikana noin 22000 pulmusta. Samoihin aikoihin urpiaisia ja tundraurpiaisia nähtiin poikkeuksellisen runsaasti – päivän aikana peräti 12000 yksilöä.

Keväistä peltojen linnustoa monipuolistavat satojen naurulokkien ja joskus tuhatlukuiset suokukkojen parvet. Syksylläkin suokukkoja on nähty enimmillään 1500. Monet sorsat ja kahlaajat laiduntavat myös mielellään peltojen tulvalammikoilla. Edellä mainittujen lisäksi kymmenet muut lajit ja tuhannet linnut ruokailevat pelloilla jossain muuttokauden vaiheessa.

Pesimälinnusto: Lakeuden peltojen pesimälinnusto on monipuolinen. Siellä pesivät lähes kaikki tyypilliset peltolintulajit ja niiden lisäksi joukko kosteikoille ja metsille tyypillisiä lintuja. Peltoalue elättää vuosittain tuhansia lintupareja.

Mielenkiintoisista lajeista alueella pesivät tuulihaukka (20 paria), suopöllö (lO100), sarvipöllö (0-30), sinisuohaukka (010), mustapyrstökuiri (5-10), punajalkaviklo (yli 50), pikkukuovi (yli 30), mustavaris (yli 200), peltopyy (10-30), fasaani (väh. 5), ruisrääkkä (0-3) ja pensassirkkalintu (0-3).

Satunnaislajit: Alueella on havaittu pesimäaikana mm. heinäkurppa, niittysuohaukka, viiriäinen, luhtakerttunen, viitakerttunen (ojanvarsissa) ja satakieli (jokivarsissa). (JP)

Matokorpi

uusi paikka

 

 

 

 

Muhoksen Kaatopaikanmäki

uusi paikka

 

 

 

Ahmasjärvi

Ajo-ohje: Ahmasjärvi sijaitsee Utajärven kirkonkyläitä linnuntietä 15 km etelään. Aja Oulu-Kajaani tietä numero 22 Oulusta noin 70 km ja käänny Ahmakseen ja Rokualle menevälle tielle. Aja tietä 2 km ja käänny oikealle Ahmasjärveä kiertävälle kylätielle. Aja tietä noin 3 km kunnes järvi näkyy vasemmalla.

 

Alueen kuvaus: Ahmasjärvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi. Vesipinta-ala on 394 ha. Järvellä kasvaa laajoja järvikortteikkoja ja melko runsaasti kelluslehtisiä kasveja. Järviruokokasvustoja on paikoitellen. Ahmasjärven rannat ovat enimmäkseen peltojen ympäröimiä, vain muutamin paikoin metsä ulottuu lähelle rantaa. Järven ympärillä on melko runsaasti asutusta.

Pesimälinnusto: Ahmasjärvellä pesii säännöllisesti 27 lintuvesilajia. Vesilintuja pesii 10 lajia. Niiden kokonaisparimäärä kohoaa yli sadan parin, koska pelkästään silkkiuikkuja pesii noin 40 paria. Tukkasotka- ja tavikannat ovat myös vahvat, yli 20 paria. Silkkiuikun ohella järven arvokkaimmat vesilintulajit ovat lapasorsa, heinätavi, punasotka ja uivelo. Nokikana kuuluu myös järven tärkeisiin lintuvesilajeihin. Ahmasjärven rannoilla pesii lisäksi 6 kahlaaja-, 4 lokkilintu- ja 7 varpuslintulajia. Järvellä on pesinyt sisämaassa harvinainen punajalkaviklo.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: naurulokki, silkkiuikku, tukkasotka, telkkä, tavi, jouhisorsa, haapana ja ruokokerttunen.

Harvalukuiset pesimälajit: lapasorsa, heinätavi, nokikana, punasotka, uivelo ja punajalkaviklo.

Muuttolinnusto: Muuttoaikoina Ahmasjärvelle kerääntyy vain pieniä määriä vesilintuja. Niitä on nähty enimmillään toukokuun puolivälissä runsaat 200 yksilöä. Keväällä ohimuuttavat metsähanhiparvet pysähtyvät toisinaan Ahmasjärven jäälle ja ympäröiville peltoaukeille. Syksyllä pienet joutsenparvet pysähtyvät ruokailemaan Ahmasjärven kortteikoihin. Kesällä järvellä säännöllisesti ruokailevia lajeja ovat mm. kaakkuri, kuikka ja kalasääski.

Satunnaislajit: mustakurkku-uikku, ruskosuohaukka, räyskä ja kultasirkku. (JP)

Säippäsuo-Kivisuo

Ajo-ohje: Säippäsuon-Kivisuon soidensuojelualue sijaitsee Utajärven kirkonkylästä vajaa 20 km itään. Aja Utajärven kirkolta Puolangalle menevää tietä nro 837 noin 2 km ja käänny oikealle Oulujoen pohjoispuoliselle tielle nro 830. Käänny noin 4 km:n ajon jälkeen vasemmalle menevälle metsäautotielle. Tätä kautta pääset alueen länsiosiin. Runsaan 10 km:n kohdalla kääntyy tieltä nro 830 vasemmalle Naamaan menevä tie. Tätä tietä pääset alueen eteläosiin.

Suojelualueen pohjoisosiin pääset kääntymällä Utajärven kirkolta Puolangalle menevältä tieltä nro 837 noin 15 km:n kohdalla oikealle Yliutokseen menevälle tielle. Runsaan kilometrin ajon jälkeen käänny Aution kylässä oikealle Potkun kylään vievälle tielle. Potkun kylän kohdalta on noin kilometrin kävelymatka Kivisuolle. Liikkuessasi alueella tarvitset peruskartat nro 3423 09 ja nro 3423 12.

Alueen kuvaus: Säippäsuo-Kivisuon soidensuojelualueen pinta-ala on 3600 ha. Yli 80 % alueesta on soita, joista suurimmat ovat Säippä-, Kala-, Kivi- ja Joutensuo. Kaikilla näillä avosoilla on hyvin vaikeakulkuisia rimmikoita. Soidensuojelualueen kaakkoiskulmassa sijaitsevan Kortetjärven vesilinnusto on monipuolinen. Alueen metsät ovat kuusi- tai mäntyvaltaisia saarekkeita sekä pitkiä kapeita mäntykankaita. Keskiosien saarekkeissa on melko paljon kolopuita.

Pesimälinnusto: Säippäsuon-Kivisuon soidensuojelualueella on havaittu yli 70 lintulajia. Linjalaskentojen mukaan linnuston tiheys on varsin alhainen, 65,9 paria/km2. Alueen kahlaajalajisto on monipuolinen. Siellä on havaittu pesivänä 11 kahlaajalajia. Niistä mielenkiintoisimmat ovat jänkäkurppa, jänkäsirriäinen ja mustaviklo. Vesilintuja on havaittu pesimäaikana 9 lajia. Soidensuojelualueen metsähanhikanta on 4-6 pesivää paria ja noin 15 pesimätöntä lintua. Muita vesilintuja pesii eniten Kortetjärveltä. Niistä mielenkiintoisin laji on härkälintu. Muita järvellä pesiviä vesilintulajeja ovat haapana, tavi, jouhisorsa, tukkasotka ja telkkä. Joutsen pesii Säippäsuolla. Kaakkuri on pesinyt siellä kerran 1980-luvun alkupuolella. Kurkia alueella pesii 5-10 paria. Metsäsaarekkeissa pesii monia petolintulajeja. Kesäaikana Kortetjärvellä ruokailee nauru-, kala- ja harmaalokkeja. Ne pesivät kuitenkin vain satunnaisesti. Kerran alueella on pesinyt selkälokki.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: niittykirvinen, pajulintu, keltavästäräkki, peippo, järripeippo, pajusirkku, harmaasieppo, vihervarpunen, kapustarinta, Iiro, iso- ja pikkukuovi ja teeri.

Harvalukuiset mielenkiintoiset pesimälajit: härkälintu, kaakkuri, joutsen, metsähanhi, haapana, jouhisorsa, riekko, pyy, metso, kurki, taivaanvuohi, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, suokukko, valko- ja mustaviklo, rantasipi, kalasääski, kana-, nuoli-, ampu- ja tuulihaukka, palokärki, kulorastas, töyhtötiainen, pikku- ja isolepinkäinen ja korppi. (AO)

Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu.

Niittysuo-Siiransuo

Ajo-ohje: Niittysuon-Siiransuon alue sijaitsee Utajärven pohjoisosassa Juorkunan kylässä. Aja Ylikiimingin kirkonkylästä noin 25 km Hetekylän kautta Pudasjärvelle vievää tietä ja käänny kunnanrajan kohdalta etelään vievälle metsäautotielle. Suoalue on tämän metsäautotien varrella. Käydessäsi suoalueen eri kohteissa voit mukavasti siirtyä autolla eteenpäin seuraavan kohteen lähelle. Niittysuon rimmikot ovat noin 11 km:n kohdalla tien molemmin puolin. Siiranlampi on noin 13 km:n kohdalla tien oikealla puolella, 300 m:n päässä tiestä. Lammelle johtaa polku. Siiransuon läntiset rimmikot ovat noin 16 km:n kohdalla kilometrin päässä tieltä. Auton voit jättää metsäautotien reunaan, Siiranlammen kohdalla olevalle pysäköintipaikalle tai Kivi-Sorsuan järven luo. Järven rannalla on metsähallituksen varauskämppä. Retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartat nro 3424 09 ja nro 3424 12.

Alueen kuvaus: Niittysuo on pieni, rimmikkoinen, metsäautotien halkaisema soidensuojelualue. Sen pinta-ala on 424 ha. Molemmin puolin tietä sijaitsee suuria rimmikoita. Siiransuo on yli 1000 hehtaarin kokoinen rimpisuo. Metsäiset saarekkeet jakavat suon pienempiin osiin. Siiransuolla on kaksi rimmikkoaluetta. Niissä on vesipinta-alaa melko paljon, mutta se on rikkonaista. Rimmet ovat karuja mutakoita, joissa kasvaa niukasti vesikasveja. Suon itäosassa ei ole rimpiä, mutta suo on sielläkin hyvin märkää. Lounaisosassa on laaja kortevaltainen rimpineva. Siiransuolla on useita lampia, joista suurin ja linnustoltaan monipuolisin on Siiranlampi. Siiransuo on varattu turve­tuotantoalueeksi. Koko alueen linnustollisesti arvokkaimmat osat ovat Siiransuolla, joten se tulisi liittää Niittysuon soidensuojelualueeseen. Parasta retkeilyaikaa on toukokuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.

Linnusto: Soiden pesivä kahlaaja- ja vesilintulajisto ovat monipuolisia. Alueella pesii vakinaisesti 9 vesilintu- ja 12 kahlaajalajia. Metsähanhen pesimäkanta on vahva, 5-10 paria. Mielenkiintoisimmat vesilintulajit ovat kaakkuri, kuikka ja joutsen sekä kahlaajat jänkäkurppa, jänkäsirriäinen ja mustaviklo. Lokkilintuja pesii kymmenkunta paria. Säännöllisesti pesiviä petolintuja ovat nuoli- ja ampuhaukka sekä hyvinä myyrävuosina sinisuohaukka. Rämereunoilla pesiviä lajeja ovat riekko ja isolepinkäinen. Muuttoajan linnustoa ei tunneta.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosoilla metsähanhi, sinisorsa, tavi, tukkasotka, telkkä, riekko, teeri, kapustarinta, taivaanvuohi, suokukko, valkoviklo, Iiro, niittykirvinen ja keltavästäräkki ja reunametsissä pajulintu, järripeippo, harmaasieppo, metsäkirvinen, peippo ja vihervarpunen.

Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, kaakkuri, joutsen, jouhisorsa, nuoli- ja sinisuohaukka, kurki, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, musta-ja metsäviklo, rantasipi, harmaa- ja naurulokit, kalatiira ja isolepinkäinen. Satunnaislajit: mustakurkku-uikku, punasotka ja alli. (TK)

Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu.

Marttisjärvi

Ajo-ohje: Marttisjärvi sijaitsee Utajärvellä Juorkunan kylän pohjoisosassa. Sinne pääset valtatieltä numero 22, kun käännyt Utajärven kirkonkylässä Puolangalle vievälle tielle numero 837. Aja sitä noin 35 km ja käänny sitten vasemmalle Olvasjärvelle vievälle tielle. Aja sitä runsaat 18 km, niin tulet Marttisjärven kylään. Auton voit pysäköidä venerannan parkkipaikalle.

Alueen kuvaus: Marttisjärvi on 300 ha:n laajuinen, lähes umpeenkasvanut, matala järvi, jonka runsain vesikasvi on järvikaisla. Marttisjärven rantoja kiertää vaihtelevan levyinen saraniitty. Järven pohjoisrannalla kasvaa sekametsää ja rehevää pensaikkoa. Rannalta tarkkailtaessa ei tarvitse kumisaappaita, mutta kaukoputki on tarpeen. Paras retkeilyaika on touko- ja kesäkuussa. Keskikesästä alkaen rehevä vesikasvillisuus haittaa vesilintujen tarkkailua.

Pesimäaikainen linnusto: Järvellä pesii yli 30 kosteikkolajia, joista parhaiten edustettuina ovat vesilinnut. Vesilintuja pesii säännöllisesti 10 lajia ja niistä arvokkaimpia ovat silkkiuikku, joutsen, heinätavi ja lapasorsa. Punasotka on pesinyt ainakin kerran Marttisjärvellä ja mahdollisesti siellä ovat pesineet myös mustakurkku-uikku ja härkälintu. Järvellä on kuultu jänkäkurpan soidinääntä ja rantametsässä pesii metsäviklo. Nuolihaukan voi nähdä järvellä sudenkorentojahdissa ja kerranjärven lähistöllä on pesinyt hiiripöllö. Erikoisimpia rantametsistä kuultuja laulajia ovat olleet kuhankeittäjä, kultarinta ja satakieli. Kesällä järvellä ruokailevia lajeja ovat mm. metsähanhi, kalasääski, kurki ja selkälokki.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: sinisorsa, haapana, tavi, tukkasotka, telkkä, Iiro, naurulokki, niittykirvinen, keltavästäräkki ja pajusirkku.

Vähälukuiset satunnaiset pesimälajit: silkkiuikku, joutsen, heinätavi, lapasorsa, punasotka, nuolihaukka, jänkäkurppa, metsäviklo, kalatiira ja hiiripöllö.

Muuttolinnusto: Marttisjärvi on vesilintujen suosima muutonaikainen levähdyspaikka. Kaikkiaan järvellä on havaittu 24 vesilintulajia. Keväällä Marttisjärvi herää eloon maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin ensimmäiset joutsenet ilmestyvät Marttisjokisuun sulaan. Kalaisa, runsasravinteinen järvi houkuttelee kuikkia, uiveloita, iso- ja tukkakoskeloita, mustalintuja, pilkkasiipiä ja toisinaan merimetsoja pysähtymään. Koskikara on nähty järvestä lähtevässä ojan suussa. Syksyisistä vaelluslintulajeista Marttisjärvellä on havaittu lapin- ja varpuspöllö, pähkinähakki, pähkinänakkeli, lapin- ja pyrstötiainen ja tundraurpiainen. Monipuolisen muuttolintulajiston vuoksi Marttisjärvellä tavattujen lintulajien kokonaismäärä nousee noin 140:een lajiin.

Satunnaislajit: sepelhanhi, nokikana, pikkulokki, musta- ja lapintiira, meriharakka, huuhkaja ja palokärki. (TK)