Linturetkiopas: Oulu – Kempele

Kempeleenlahti

Ajo-ohje: Aja Oulusta etelään 5-6 km tietä numero 4, kunnes länteen kääntyy Oulunsaloon ja lentokentälle menevä tie nro 815. Aja sitä runsas kilometri Myllyojan yli, jonka jälkeen rantaan kääntyy pieni tie. Teiden risteyksessä on lintutornikyltti. Tien päässä on parkkipaikka, josta pääset pitkospuita pitkin lintutornille. Lahden rantaan pääset helposti myös Vihiluodossa. Aja Myllyojalta vielä puolitoista kilometriä Oulunsaloon päin, jolloin oikealle kääntyy Vihiluodontie. Rannassa on pienvenesatama, josta koko lahti näkyy melko hyvin. lisäksi Oulunsalon tienhaaran kohdalla olevasta venevalkamasta ja Kiviniemen uimarannalta näkee lahdelle. Varsinkin alkukeväällä kannattaa käydä myös Perärannan peltoaukealla. Sinne pääset Kempeleeseen menevältä tieltä kääntymällä Teppolan risteyksestä vasempaan. Kempeleenlahden löydät Oulun ulkoilukartasta (1:30000).

Alueen kuvaus: Kempeleenlahti on tyypillistä alavaa maankohoamisrantaa. Kaislikot reunustavat lähes katkeamattomana vyöhykkeenä ruovikoita ja rantaniittyjä meren puolella. Ruovikot sijoittuvat kaislikoiden maan puolelle ja yltävät paikoin aina rantapensaikkoon. Kempeleenlahden 200-400 m leveälle rantavyöhykkeelle ovat luonteenomaisia märät saraniityt. Niittyjen maanpuoleisella alueella kasvaa pajupensaikkoa ja lepikoita.

Kempeleenlahden perukka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvesiensuojelualueeksi. Oulun kaupunki on rauhoittanut luonnonsuojelualueeksi omistamansa lintuvesirajauksen sisäpuoliset alueet, yhteensä 106 ha. Lisäksi rajauksen sisälle kuuluu Selkäkarin saari. Luonnonsuojelualueella liikkumista pitkospuiden ulkopuolella tulee välttää lintujen pesimäaikana 1.5.-31.7. Parkkipaikalla ja polun varressa on alueen luonnosta kertovia tauluja. Sopivaa retkeilyaikaa on huhtikuusta kesäkuun loppuun ja elokuusta lokakuuhun.

Pesimälinnusto: Kempeleenlahdella pesii 38 lintuvesille ominaista lajia. Vesilinnut ovat lahden näkyvin linturyhmä. Niitä on tavattu pesivänä 11 lajia ja niiden vuotuinen parimäärä on vajaa 100. Kaikki Suomessa tavattavat puolisukeltajasorsat, harmaasorsa mukaan luettuna, on havaittu Kempeleenlahdella. Kahlaajia pesii 11 lajia ja niiden parimäärä on noin 50. Viiden lokkilintulajin vuotuinen parimäärä jää alhaiseksi, 10-20 pariin. Aiemmin Kempeleenlahti tunnettiin maamme parhaana kultasirkkujen pesimäpaikkana, mutta nykyään kanta on taantunut rajusti. Vuonna 1995 kuultiin enää kaksi laulavaa kultasirkkua. Kultasirkut viihtyvät avoimilla, vain harvakseltaan pensaita kasvavilla niityillä. Pensaikko on täällä kasvanut lajille liian korkeaksi ja tiheäksi.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: sinisorsa, tukkasotka, lapasorsa, kuovi, taivaanvuohi, punajalkaviklo, punakylkirastas, ruokokerttunen, pajulintu, pajusirkku, lehtokerttu ja punavarpunen.

Harvalukuiset pesimälajit: silkkiuikku, heinätavi, jouhisorsa, punasotka, ruskosuohaukka, meriharakka, tylli, pikkutylli, suokukko, pikkulokki ja kultasirkku.

Satunnaiset pesimälajit: harmaasorsa, satakieli ja pikkusirkku.

Muuttolinnusto: Kempeleenlahti on arvokas myös muuttoaikoina. Keväällä lahdella ja läheisillä pelloilla oleskelee runsaasti hanhia, kurkia, joutsenia ja petolintuja. Metsä- ja merihanhiparvissa näkee joka kevät muutamia lyhytnokka- ja tundrahanhia. Myllyojan auettua huhtikuussa sen suistoon ilmestyy vesilintuja ja kahlaajia. Toukokuussa voi nähdä satoja suokukkoja ja vikloja. Sinirintoja pysähtyy rantapensaikkoihin enimmillään kymmeniä yksilöitä.

Syysmuuton aikaan lahdella lepäilee vesilintuja satamäärin. Huipussaan tukkasotkia on laskettu 600, sini sorsia 600, joutsenia 140 ja isokoskeloita 1000 yksilöä. Uiveloita ja silkkiuikkuja voi nähdä satakunta. Harvalukuisia levähtäjiä ovat härkälintu, kilju- ja kanadanhanhi, lapasotka, aili, pilkkasiipi ja mustalintu. Räyskiä on saalistanut lahdella enimmillään muutamia kymmeniä.

Harvalukuiset muuttajat: maa- ja merikotka ja muuttohaukka.

Satunnaislajit: harmaahaikara, pikkujoutsen, haara-, arosuo- ja tunturihaukka, ruostesorsa, mustapyrstökuiri, mustajalkatylli, mustatiira, tunturipöllö ja vuorihemppo. Kempeleenlahdella on nähty maamme ensimmäinen aropääskykahlaaja 28.8.1960. Kempeleenlahdella nähtiin 10.6.1971 karibianhaikara. Tämä merimiehen mukana Suomeen tullut lintu oli karannut Uudessakaupungissa puolitoista kuukautta aikaisemmin. Lintu on kotoisin Pohjois-Amerikasta. (MT)

Kirjallisuus
Tynjälä, M 1994: Kempeleenlahti lintuvetenä – Aureola 19: 90-94.
Rajasärkkä, A. & Tynjälä, M 1995: Luonnonsuojelua oululaisittain. – Linnut 30 (6):28-31.

Yhteystiedot: Oulun kaupungin ympäristövirasto/Matti Tynjälä.

Akionlahti

Ajo-ohje: Akionlahti sijaitsee Oulunsalon kunnan pohjoisreunalla Hailuotoon menevän tien pohjoispuolella. Oulusta pääset Akionlahdelle kääntymällä Oulunsaloon (lentokentälle) vievä Itä tieltä nro 815 Hailuotoon vievälle tielle nro 816. Etelän suunnasta pääset valtatie neljältä kääntyen Oulunsaloon Kempeleen jälkeen. Aja Hailuotoon vievää tietä 6,4 km, jolloin oikealle kääntyy Varjakantie. Aja Varjakkaan vievää tietä 2,1 km, jolloin saavut meren rannalle. Jätä auto pysäköintialueelle ja jatka matkaa jalan. Pysäköintialueelta lähtee kohti länttä hyväkuntoinen polku (aluksi soratie). Kävele soratietä n. 0,6 km, jolloin saavut tien ja polun risteykseen. Jatka matkaa etuviistoon vasemmalle (länteen) johtavaa polkua pitkin ja seuraa merkkinauhoja. Kuljettuasi polkua n. 300 m se haarautuu kahteen suuntaan. Lähde merkkinauhojen mukaisesti kulkemaan vasemmalle (etelään) vievää haaraa pitkin. Kuljettuasi sitä n. 100 m saavut nuotiopaikalle, jonka vieressä on lintutorni. Lintutornille vievä polku on hyväkuntoinen eivätkä kumisaappaat ole välttämättömät. Akionlahden löydät Oulun ulkoilukartasta (1:30000).

Alueen kuvaus: Akionlahti on kansainvälisesti arvokas lintuvesi. Vesi alueiden pinta-ala on yhteensä 135 hehtaaria. Tästä 126 ha on varsinaista Akionlahtea ja loput 9 ha muodostuvat Nupanlahden ja Akionlammen vesialueista. Rantaniittyjen ja pensaikoiden pinta-ala on yhteensä yli 100 ha. Matalakasvuisia sara- ja vihviläniittyjä on lähes 80 ha. Ruovikoiden ja kaislikoiden yhteenlaskettu pinta-ala on vajaat 30 ha. Tiheä kesämökkiasutus on vallannut lahden länsipään. Asutus on harvempaa alueen etelä- ja kaakkoispuolella. Rantaniittyjä ympäröivät nuoret leppävaltaiset lehtimetsät, joissa on paljon kolopuita. Vedenkorkeus vaihtelee huomattavasti, mikä vaikuttaa lepäilevien vesilintujen ja kahlaajien määriin. Lintutornista pystyy havainnoimaan lähinnä lahden itäpäässä lepäileviä vesilintuja ja kahlaajia. Paras retkeilyaika alkaa huhtikuun lopulla ja jatkuu elokuulle sorsastuksen alkuun saakka.

Pesimälinnusto: Alueella on tavattu yhteensä yli 140 lintulajia, joista suurin osa nähdään vuosittain. Pesimälinnusto on monipuolinen sisältäen 48 lintuvesille ominaista lintulajia. Lahtea ympäröivissä rantametsissä ja pelloilla pesii monipuolinen, yli 40 lajia käsittävä linnusto. Pesiviä vesilintulajeja on 15 ja niiden parimäärä on 185. Niistä arvokkaimmat säännölliset pesimälajit ovat joutsen, harmaa- ja risti sorsa. Kahlaajia pesii alueella 16 lajia ja niiden parimäärä on 90. Niistä erikoisimmat ovat jänkäkurppa, etelänsuosirri ja vesipääsky. Pesiviä lokkilintulajeja on viisi ja niiden parimäärä on 75. Runsaimmat ovat naurulokki ja lapintiira. Lintuvesille ominaisten pesi vien varpuslintujen lajimäärä on 9 ja yhteenlaskettu parimäärä 240.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: ruokokerttunen, tukkasotka, naurulokki; pajusirkku, haapana, niittykirvinen, suo kukko, jouhisorsa, punajalkaviklo, taivaanvuohi ja isokuovi.

Harvalukuiset/mielenkiintoisimmat pesimälajit: ristisorsa, heinätavi, harmaasorsa, laulujoutsen, meriharakka, tylli, jänkäkurppa, etelänsuosirri, vesipääsky, pikkulokki, pikkutikka, peukaloinen ja kultarinta.

Satunnaiset pesimälajit: merihanhi, uivelo, sarvipöllö, luhtahuitti, satakieli ja pensassirkkalintu.

Muuttolinnusto: Akionlahden merkitys muutonaikaisena levähdyspaikkana on huomattava. Enimmillään kevät- ja syyskaudella lepäileviä vesilintuja on yli 2000 yksilöä. Vesilintumäärät ovat suurimmillaan toukokuun alussa, kesäkuun alussa ja elokuun puolivälissä. Toukokuussa sukeltajasorsat ovat enemmistönä, mutta jo kesäkuulta alkaen puolisukeltajien määrät nousevat ja ohittavat yhteismäärissä sukeltajat. Lepäilevien kahlaajien, erityisesti viklojen ja suokukkojen määrä voi toukokuussa nousta enimmillään yli 1500:n yksilön. Keväällä, huhti- ja toukokuussa, kymmeniä metsähanhia levähtää Akionlahdella. Syksyllä, syys- ja lokakuussa, joutsenet viihtyvät lahden matalissa vesissä. Suurin laskettu joutsenmäärä on ollut 180 lintua.

Harvalukuiset muuttajat: kanadanhanhi, uivelo, mustalintu, pilkkasiipi, lapasotka, räyskä ja kalasääski.

Satunnaislajit: harmaahaikara, allihaahka, lampiviklo ja pikkutiira. Harvinaisin Akionlahdella havaittu laji on pikkuhuitti. (JP)

Kirjallisuus
Pessa, 1. 1994: Akionlahti – Arvokas osa Liminganlahden lintuvesialuetta. – Aureola 19:70-74.

Syväsatama ja Oritkari

Ajo-ohje: Oulun Syväsatama sijaitsee kaupungin lounaiskulmassa. Käänny valtatieltä numero 4 Nuottasaaren liittymästä. Aja tietä noin 2,5 km, jolloin saavut satama-alueelle. Syväsataman löydät Oulun ulkoilukartasta (1:30000) ja Oulun ja Kainuun alueiden puhelinluettelon kartasta nro 22 (1 :15000).

Alueen kuvaus: Alueella on erilaisia satamille tyypillisiä avoimia rikkaruohokenttiä, rakennelmia ja täytemaita. Monin paikoin ruovikko on vallannut rikkaruohokenttiä. Muutama pieni lepikko ja Oritkarin pieni männikkökangas kirjavoittavat aluetta. Aluetta rakennetaan jatkuvasti, mikä se vaikuttaa alueen linnustoon. Veitsiluoto Oy:n jäteparkkikasat ja kaatopaikka maisemoitiin 1980-luvun lopussa, mikä paransi satama-alueen ankeaa ulkonäköä. Naurulokkikolonialle ja monelle kahlaajalle se tiesi uuden pesimäpaikan etsimistä. Muuttaville kahlaajille sopivia ruoppauslietealtaita oli viimeksi vuonna 1985, kun Syväsatamaa laajennettiin.

Pesimälinnusto: Syväsataman pesimälinnustoa seurattiin tiiviisti 1980-luvun loppupuoliskolla. Pesiviä lajeja oli 77. Viime vuosien rakentamisen aiheuttamat ympäristömuutokset ovat vähentäneet sekä lajistoa että parimääriä. Kahlaajia on havaittu pesivänä 16 lajia, mutta niiden parimäärät jäävät pieniksi. Perämerellä viime vuosina harvinaistuneet etelänsuo- ja lapinsirri kuuluvat vielä pesimälajistoon. Sen sijaan sataman suurin kahlaajaharvinaisuus, rantakurvi, on kadonnut pesimälajistosta ainakin toistaiseksi Veitsiluoto Oy:n puunkuorikenttien nurmettamisen myötä. Syväsataman erikoisin pesijä on ollut sitruunavästäräkkikoiras, joka vuonna 1990 pesi keltavästäräkkinaaraan kanssa. Pesintä kuitenkin epäonnistui.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: sinisorsa, tukkasotka, punajalkaviklo, naurulokki, törmäpääsky, keltavästäräkki, ruokokerttunen, pajulintu ja pajusirkku.

Vähälukuiset/satunnaiset pesimälajit: silkkiuikku, heinätavi, ruskosuohaukka, luhtakana, luhtahuitti, meriharakka, tylli, pikkutylli, etelänsuo- ja lapinsirri, lehtokurppa, rantakurvi, uuttukyyhky, sitruunavästäräkki, viita- ja luhtakerttunen, hemppo ja kultasirkku.

Muuttolinnusto: Syväsataman muuttolinnustosta on kattava havaintosarja vuosilta 1982-92. Tänä aikana alueella on havaittu lähes 180 lajia. Syväsatama on parhaimmillaan syksyllä, jolloin rikkaruohostot keräävät suuria varpuslintumääriä. Huhtikuussa, satama-altaan auetessa muita vesialueita aiemmin, Syväsatamaan kertyvät Oulun seudun ensimmäiset lokit ja vesilinnut.

Kevätmuutto: Huhtikuussa Syväsataman lokkien yöpymisparvesta on laskettu runsaimmillaan yli 2000 harmaalokkia ja 50 merilokkia. Naurulokkien määrä voi nousta useaan tuhanteen. Lokkiparvissa on nähty useina keväinä 5-10 isolokkia. Vuorihemppoja nähdään Syväsatamassa keväisin säännöllisesti, vuonna 1994 yhdessä parvessa peräti 100 lintua. Huhtikuun alussa Syväsataman sulan reuna on Pohjois-Pohjanmaan varmimpia paikkoja nähdä luotokirvinen.

Syysmuutto: Elo- ja syyskuussa rikkaruohokentille kertyy paljon varpuslintuja. Elokuussa Syväsatamasta on laskettu enimmillään lähes 700 keltavästäräkkiä, 500 vihervarpusta, 400 haarapääskyä, syyskuussa 2700 järripeippoa, 1200 niittykirvistä, 280 pajusirkkua, 140 västäräkkiä ja lokakuussa 4300 räkättirastasta. Vuonna 1994 Syväsataman rikkaruohokentillä arvioitiin levähtäneen yhteensä yli 1000 lapinkirvistä, joista 102 rengastettiin. Elo- ja syyskuussa rikkaruohokentillä on havaittu muutama heinäkurppa. Vielä viime vuosina Syväsatamassa on nähty loppukesällä muutamaan otteeseen lähes 2000 kottaraisen jättiparvi.

Harvalukuiset muuttajat: kanadanhanhi, ristisorsa, maa- ja merikotka, luotokirvinen, tunturikiuru, vuorihemppo ja koskikara.

Satunnaislajit: harmaahaikara, pikkujoutsen, allihaahka, harmaasorsa, tunturipöllö, heinäkurppa, ruisrääkkä, pikku- ja mustatiira sekä rytikerttunen. Syväsatamassa nähtiin maamme ensimmäinen keltajalkaviklo 14.10.1978. Muita hyvin harvinaisia Syväsatamassa nähtyjä lajeja ovat ruostesorsa, viiriäinen, lampiviklo, pikkukajava, isokirvinen, mustapäätasku ja sitruunavästäräkki. (AO)

Kirjallisuus
Karjalahti, K. 1993: Oulun Oritkarin alueen linnustosta vuosina 1982-92. – Aureola 18:2-15.

Pyykösjärvi

Ajo-ohje: Pyykösjärvi sijaitsee Oulun pohjoislaidalla yliopiston kupeessa. Järven rantaan parhaille tarkkailupaikoille pääset Pyykösjärven kaupunginosasta . Järvitieltä kääntyvä Kivennuoliainen-tie vie uimarannalle ja Järvenkorventie venerantaan. Näiltä paikoilta näet kaukoputken avulla koko vesialueen. Kumisaappaita ei tarvita.

Alueen kuvaus: Pyykösjärvi on noin kahden neliökilometrin kokoinen lintujärvi, jonka keskisyvyys on pari metriä. Kaijonrannan ja Pyykösjärven asutusalueet ulottuvat rannan tuntumaan. Asutusta on järven länsipäässä, kun taas itäpuoli on hyvin rauhallinen. Siellä sijaitsee ainoa laajempi kaislikkoalue sekä pesiville linnuille arvokkaat rannat. Talvella järveä hapetetaan laitteella, joka muodostaa sen keskelle pienen sulan. Tämän vuoksi lintuja näkee järvellä talvellakin ja keväällä jää sulaa nopeasti. Sopivaa retkeilyaikaa on maaliskuun lopulta marraskuun alkuun. Pyykösjärvi on helpon saavutettavuutensa ja monipuolisen sekä runsaslukuisen linnustonsa ansiosta ihanteellinen opetuskohde koululuokille ja lintukursseille.

Muuttolinnusto: Pyykösjärvellä on havaittu noin 140 lintulajia. Se on parhaimmillaan muuttoaikoina. Lähellä sijaitsevan kaatopaikan vuoksi Pyykösjärvellä nähdään runsaasti lokkeja sekä keväällä että syksyllä. Syksyisin järvelle kerääntyy runsaasti vesilintuja, koska siellä ei saa metsästää.

Kevätmuutto: Lokit valtaavat järven maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa. Niiden määrät ovat suurimmillaan vapun tienoilla, jolloin yli 2000 lokkilintua ruokailee järvellä. Valtalajeina ovat harmaa- ja naurulokki. Myös kalalokkien määrä voi nousta satoihin. Meri- ja selkälokkeja on enimmillään muutamia kymmeniä. Näihin aikoihin lokkimassasta löytyy lähes varmuudella muutamia tuhkaselkälokkeja, myös isolokki tavataan usein. Toukokuussa lajisto muuttuu, mutta järven valtalajina säilyy lokkilaji, pikkulokki. Pikkulokit kerääntyvät surviaissääskijahtiin kuun puolivälissä. Pyykösjärvellä on lepatellut enimmillään 19.5.1988 peräti 1270 pikkulokkia. Joka vuosi pikkulokkien määrä on niin suuri, että järvi voidaan luokitella kansainvälisesti arvokkaaksi pikkulokkien levähdysalueeksi. Samoihin aikoihin järvelle pysähtyy usein vesipääskyjä. Niitä on nähty enimmillään 80 yksilöä. Kuun loppupuolella sääskijahdissa ovat pääskyt ja tervapääskyt. Enimmillään pääskyjä on laskettu 3 100 ja tervapääskyjä 500 yksilöä.
Syysmuutto: Pyykösjärven erikoisuus on sinne loppukesällä kertyvät harmaahaikarat. Parhaimmillaan järvellä on tavattu syyskuun alussa 37 harmaahaikaraa. Syksyisistä vesilinnuista runsain on haapana. Niitä on laskettu enimmillään 500. Tukkasotkien, isokoskeloiden ja telkkien määrät ovat suurimmillaan yli sadan. Uiveloitakin on nähty yhtä aikaa satakunta. Kevään tavoin lokkeja on paljon. Harmaalokkeja on laskettu kerralla 1200. Nokikanoja nähdään myös varsin paljon, enimmillään noin 50 yksilöä.

Loppusyksyllä ja talvisin kaatopaikan varislinnut kerääntyvät usein järven jäälle ja sulan reunalle. Noin tuhannen variksen, parinsadan naakan ja muutaman mustavariksen sekaparvi on upea näky.

Pesimälinnusto: Kesällä Pyykösjärven lintuelämä on hiljaisempaa. Silkkiuikkuja pesii melko paljon, noin 20 paria. Muita säännöllisesti pesiviä vesilintulajeja ovat tukkasotka, telkkä, sinisorsa, tavi ja haapana ja joutsen. Järven arvokkain lintuvesilaji on nokikana. Satunnaisesti rantaluhdalla on huitannut luhtahuitti ja pensaikossa on surissut pensassirkkalintu. Pesimälajien lisäksi Pyykösjärvellä oleskelee kesäisin 500 nuorta harmaalokkia, joiden iän- ja lajinmääritykseen on helppo perehtyä.

Satunnaislajit: Pyykösjärvellä on havaittu vähälukuisena tai satunnaisesti mm. härkälintu, mustakurkku-uikku, kanadanhanhi, ristisorsa, lapa- ja punasotka, merikotka, kalasääski, isolokki, mustatiira ja räyskä. Harvinaisimmat järvellä nähdyt lajit ovat isovesipääsky, merisirri, lampiviklo ja rantakurvi. (PKu, EHo)

Kraaseli

Ajo-ohje: Kraaselin saari kuuluu Haukiputaan saaristoon. Sinne rantaudut moottoriveneellä parhaiten karttaan merkityssä pisteessä saaren itärannalla. Muualla rantavedet ovat liian matalia veneellä liikkumiseen. Kraaselin löydät Oulun ulkoilukartasta (1:30 000).

Alueen kuvaus: Pääosa saaresta on koivumetsiä. Paikoin saaresta löytyy sekametsiä ja korkeimmalta kohdalta kuusi valtaista metsää. Metsien linnustollinen arvo ei ole kovin suuri. Sen sijaan saaren niittyrannat ovat hyvin arvokkaat. Avoimia rantaniittyjä on yhteensä noin 150 hehtaaria. Niistä komeimmat ovat merisara-, vihersara- ja suolasaraniityt. Etelä- ja länsirannan niityt ja läheiset luodot ovat Kraaselin lintujen kannalta tärkeimmät alueet. Kraaselissa on vain yksi kesäasunto, proomun päälle rakennettu mökki saaren itärannalla. Saaren rannat ovatkin säilyneet varsin rauhallisina.

Retkeily alueella: Kraaselissa on paljon mielenkiintoista nähtävää toukokuusta lokakuuhun saakka. Liikuttaessa saaren rantaniityillä pesimäaikana pitää noudattaa varovaisuutta runsaan pesimälinnuston vuoksi. Keskikesällä on syytä varautua valtavien sääskiparvien varalle.

Pesimälinnusto: Kraaselissa on tavattu pesivänä 31 rantalintulajia. Rantoja hallitsevat lokkilinnut. Niitä on pesinyt 8 lajia ja niiden parimäärä on lähes 500. Niistä erikoisimmat ovat säännöllisesti pesivät pikkutiira ja merikihu. Lokkien seuraan hakeutuu runsaasti sorsia ja kahlaajia. Sorsia pesii ainakin 11 lajia, ja niiden parimäärä on yli 100. Merihanhia pesii paljon, 25-35 paria. Kraaselin omien poikueiden lisäksi saaren länsipuolen matalikoille kerääntyy kesällä merihanhipoikueita myös monilta muilta saarilta. Kesäparvi on suurimmillaan 300-400 hanhea. Viime vuosina ristisorsa on alkanut pesiä saaressa vakituisesti. Niittyrannoilla pesii 12 kahlaajalajia ja niiden parimäärä on yli 50. Pesivien kahlaajien määrät, erityisesti etelänsuo- ja lapinsirrin sekä tyllin, ovat vähentyneet rantojen ruovikoitumisen takia. Tämän kehityksen hidastamiseksi Kraaselin rantaniittyjä pitäisi hoitaa laiduntamalla tai niittämällä.

Runsaslukuisimmat pesimälajit (ei varpuslinnut): merihanhi, tukkasotka, vesipääsky, punajalkaviklo, nauru- ja kalalokki sekä lapin- ja kalatiira.

Harvalukuiset pesimälajit: ristisorsa, etelänsuo- ja lapinsirri, tylli, merikihu, pikkutiira, kurki, teeri, suopöllö, ruskosuo- ja tuulihaukka.

Satunnaiset pesimälajit: lapasotka, mustalintu, selkälokki, räyskä, riekko, uuttukyyhky, pikkulepinkäinen, kultasirkku, kultarinta ja satakieli.

Muuttolinnusto: Kahlaajien määrä saaren lietteillä voi keväällä ja syksyllä nousta useaan sataan. Runsaimpia lajeja ovat suosirri, suokukko ja Iiro. Lietteillä on nähty pienempiä määriä mm. isosirrejä, tundrakurmitsoja ja punakuireja. Kraaselin edustan matalikoille kerääntyy kesäkuun loppupuolelta alkaen suuria tavi-, haapana-, sinisorsa-, telkkä- ja tukkasotkakoiraiden parvia. Niissä voi olla enimmillään useita tuhansia lintuja. Suurin uiveloparvi on ollut 55 yksilöä. Loppusyksyllä, lokakuun alkupuolella, matalikoilla levähtää suuria määriä joutsenia. Enimmillään niitä on laskettu 200-300.

Satunnaislajit: Kevätmuutolla Kraaselissa on nähty mm. valkoposki-, sepel-, kanadan- ja tundrahanhi, pikkujoutsen ja tunturikihu. (AO)

Räkäsuo-Lääväsuo

Ajo-ohje: Räkäsuo sijaitsee Oulujoen ja Sanginjoen välissä Ylikiimingin. Muhoksen ja Utajärven kuntien rajamailla. Keskeinen osa Räkäsuosta kuuluu Oulun kaupungin maihin. Helpoimmin Räkäsuolle pääset Ylikiimingin Vepsänkylän kautta. Ylikiimingin-Puolangan tieltä lähtee Vepsänkylästä Vepsänjärven itäpäästä etelään hyväkuntoinen Kivijärven kylätie. Aja tietä noin 9 km. Matkalla ylität Sangin- ja Koivujoen. Noin 300 metriä Koivujoen sillan jälkeen lähtee länteen päin polku Joki-Rahkamaata pitkin. Polun lähtökohdassa on parkkipaikaksi sopiva levennys. Noin 2 km:n polku johtaa Koivujokivarteen Pitkäkosken kämpälle. Tämä Oulun kaupungin omistama kämppä on avoin kaikille. Räkäsuo alkaa välittömästi kämpän länsipuolelta. Ydinalueelle on kämpältä matkaa noin 2 kilometriä. Retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartan nro 3424 01.

Alueen kuvaus: Räkäsuo on tyypillinen karu, pohjoinen aapasuo, jonka keskustassa on runsaasti rimpiallikoita. Rimmikon yli pääsee hyvällä onnella, jos löytää kulkukelpoisen jänteen. Kulkemalla rimpialueen itäreunaa etelään 2-3 kilometriä pääsee Heinäjokivarren rehevimmille suursara- ja luhtanevoille. Heinäjoen yli pääsee muutamasta paikasta pitkospuita pitkin. Se suon osa, minne Heinäjoki laskee Pirunkartanonmaankankaalta, on hyvin vaikeakulkuista luhtanevaa. Tästä etelään aukeaa Lääväsuo, jossa on runsaasti rimpiallikoita. Suoaukeat ovat noin 10 km leveät. Suoalue on muuten luonnontilaista, mutta kankailla ja suo saarilla on tehty hakkuita ja paikoin aurauksia. Oulun kaupungin omistama, noin 6 neliökilometrin kokoinen osa Räkäsuota on rauhoitettu soidensuojelualueeksi. Sen sijaan Lääväsuo on varattu turvetuotantoalueeksi. Arvokkaan linnustonsa vuoksi Lääväsuo pitäisi liittää Räkäsuon suojelualueeseen.

Linnusto: Räkäsuon linnustoa on seurattu tiiviisti parinkymmenen vuoden ajan. Alueella on pesinyt yli 80 lajia. Vakiolinnusto on aapasoille tyypillistä. Suolla pesii 9 vesilintulajia. Runsaimman lajin, metsähanhen, kanta on vahvistunut viime vuosina. Suon arvokkaimman vesilinnun, kaakkurin, pesimäkanta on 3-4 paria. Kahlaajia on pesinyt 14 lajia. Aiemmin yleinen kahlaaja, töyhtöhyyppä, on miltei kadonnut pesimälajistosta. Lokkilinnuista vain harmaalokki pesii satunnaisesti. Nauru- ja kalalokkeja sekä kalatiiroja kuitenkin ruokailee Räkäsuolla säännöllisesti. Lapin- ja pyrstötiaisia on nähty usein kesällä, mutta niiden pesimistä ei ole varmistettu. Muuttoaikoina Räkäsuolla on havaittu useita pohjoisia läpimuuttajia, joten alueella nähtyjen lajien kokonaismäärä on noin 140 lajia.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosoilla metsähanhi, suokukko, taivaanvuohi, liro, jänkäkurppa, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reuna-alueilla metsäkirvinen, pajulintu, peippo, pensastasku, hömötiainen, järripeippo ja urpiainen.

Harvalukuiset/mielenkiintoiset pesimälajit: kaakkuri, joutsen, haapana, jouhisorsa, sinisuo-, kana-, tuuli-, nuoli- ja muuttohaukka, metso, riekko, kurki, jänkäsirriäinen, lehtokurppa, musta-, valko- ja metsäviklo, huuhkaja, suo- ja helmipöllö, pohjantikka, palokärki, kiuru, kulorastas, tiltaltti, töyhtötiainen, kuukkeli ja isokäpylintu.

Satunnaiset pesimälajit: varpus- ja ampuhaukka, hiiri- ja varpuspöllö, pikkutikka, tilhi ja isolepinkäinen.

Satunnaislajit: Kesäaikana alueella on havaittu mm. lapasorsa, mehiläishaukka, maakotka, kalasääski, uuttukyyhky, lapin- ja viirupöllö, mustapääkerttu, kultarinta, kirjosiipikäpylintu ja muutolla mm. valkoposkihanhi, tundrakurmitsa, pikkusirri, punakuiri, tunturikiuru, lapinkirvinen, koskikara ja lapinuunilintu. (PL)

Kirjallisuus
Lähdesmäki, P. 1988: Lintukantojen muutoksista suobiotoopeilla Ylikiimingin Räkäsuolla 10 vuotta kestäneiden ympärivuotisten laskentojen perusteella. – Aureola 13: 79-85.

Iso Isterinjärvi

Ajo-ohje: Iso Isterinjärvi sijaitsee Yli-Iin kaakkoiskulmassa lähellä Pudasjärven rajaa. Aja Yli-Iin kirkonkylästä Oijärvelle menevää tietä numero 849 noin 13 km. Käänny oikealle Vengasvaaraan johtavalle tielle. Aja sitä hieman yli 15 km. Känny oikealle Kälkäjään johtavalle tielle. Aja sitä noin 5 km. Käänny oikealle ja aja tien päähän. Iso-Isterinjärvi on edessäsi noin 200 metrin päässä. Pääset järvelle myös Ala-Käyränlammen kautta karttaan merkittyä metsäautotietä pitkin. Pian lammen jälkeen on tiessä vasemmalla puolen levennys josta lähtee polku Iso Isterinjärvelle. Kumisaappaat ovat välttämättömät molemmilla reiteillä. Samalla retkellä kannattaa tutustua myös lähellä olevalle Ruunasuolle, joten nämä kohteet muodostavat hyvän retkikokonaisuuden.

 

Alueen kuvaus: Iso Isterinjärvi on yli kolme kilometriä pitkä ja leveimmillään vajaan kilometrin levyinen. Se jakautuu kolmeen osaan. Itäisimmän osan, Paskaojanlahti-Rytilahti, rannat ovat erittäin märkiä ja tiheään pensoittuneita. Sen vesialue on matala ja sitä peittää runsas vesikasvillisuus. Itä- ja keskiosan väliin työntyy pohjoisesta Isosaari-niminen niemi, jonne pääsee jalkaisin vain matalan veden aikaan. Kolmannen osan, keskiosan länsipäästä pohjoiseen sijoittuvan Peuralahden rannat ovat alavia. Laajimmat saraniityt ovat järven länsi- ja etelärannalla sekä Peuralahden pohjukassa.

Retkeily kannattaa suunnata ensisijaisesti itäosan rannoille, vaikka ne ovat hyvin vaikeakulkuisia. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja kesäkuu, elokuun puoliväli ja lokakuu. Järven länsi osaa reunustaville soille on suunniteltu turvetuotantoaluetta.

Linnusto: Iso Isterinjärven pesimälinnustoon sisältyy noin 30 kosteikkolajia. Parhaiten ovat edustettuina vesilinnut, joita pesii 10 lajia. Niistä runsaimmat ovat tavi, telkkä, sinisorsa, tukkasotka ja haapana. Järven arvokkaimpia pesiviä vesilintulajeja ovat kuikka, joutsen, metsähanhi, heinätavi, lapasorsa ja uivelo. Satunnaisesti siellä on nähty mustakurkku-uikku. Yleisimmät kahlaajat ovat Iiro, taivaanvuohi ja valkoviklo. Rannan kuusikkokorvesta voi löytää hätäilevän metsäviklon. Järven lintuvesilajistoon kuuluu myös kurkipari. Petolinnuista pesimäaikana on nähty tuuli-, mehiläis- ja nuolihaukka. Alkukesällä järvellä viihtyy muutamia kymmeniä nuoria, pesimättömiä joutsenia ja syysmuutolla siellä on levähtänyt yli 100 joutsenta. (TK)

Jolosjärvi

Ajo-ohje: Jolosjärvi sijaitsee Joloskylässä 13 km Ylikiimingin kirkolta pohjoiseen. Ajaessasi Oulusta valtatietä numero 20 noin 31 km käänny oikealle Ylikiiminkiin menevälle tielle numero 834. Ajettuasi tätä noin 7 km käänny vasemmalle Timolansaareen menevälle pienelle soratielle. Noin kilometrin ajon jälkeen saavut Jolosjärven pohjoisosan ylittävälle sillalle. Tältä kohdalta näet suuren osan järven pohjois- ja keskiosasta. Palattuasi takaisin Ylikiimingin tielle aja 1,5 km eteenpäin, jolloin tulet vasemmalle kääntyvään Kortesuon risteykseen. Ajettuasi tätä tietä vajaan kilometrin saavut Jolosjärven eteläpäähän . Tie kulkee Joloskylän peltoaukeilla, joten tieltä on hyvä näkyvyys järven eteläosiin. Ylikiimingin suunnalta tullessasi Kortesuon tienhaara on noin 14 kilometrin ja Timolansaaren risteys noin 15,5 kilometrin kohdalla.

Alueen kuvaus: Jolosjärvi on 77 hehtaarin kokoinen, matala kortejärvi. Rannoista yli puolet on peltoa, joilta valuvat ravinteet ovat rehevöittäneet varsinkin järven eteläpään. Järvikortteen lisäksi Jolosjärvellä kasvaa runsaasti rantapalpakkoa ja ulpukoita.

Retkeily alueella: Timolansaaren sillalta ja järven eteläosan tieltä pystyy havainnoimaan lähes koko järven. Paras retkeilyaika on toukokuun lopussa ja kesäkuussa. Myöhemmin kesällä runsas vesikasvillisuus vaikeuttaa lintujen näkemistä.

Linnusto: Vuonna 1993 tehdyn selvityksen mukaan Jolosjärven lintulajisto on monipuolistunut, mutta kokonaisparimäärä on pienentynyt 1970-lukuun verrattuna. Järvelle leimaa antava on sen eteläpään lokkikolonia. Vuonna 1993 koloniassa pesi yksi harmaa-, 155 nauru- ja 95 pikkulokki­paria sekä neljä kala- ja yksi lapintiirapari. Samana vuonna järvellä pesi 11 vesilintulajia, joiden parimäärä, 44 paria, oli varsin alhainen. Niistä arvokkaimmat lintuvesilajit olivat mustakurkku-uikku, heinätavi ja uivelo. Joutsen pesii läheisellä pikkujärvellä, mistä emot kuljettavat poikueen myöhemmin kesällä Jolosjärveen. Kahlaajia pesi 13 lajia. Niiden parimäärä oli myös vähäinen, noin 30 paria. Erikoisimmat kahlaajalajit olivat jänkäkurppa, punajalkaviklo ja vesipääsky. Muutonaikaista linnustoa tunnetaan heikosti.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: nauru- ja pikkulokki, tukkasotka, telkkä, sinisorsa, suokukko, taivaanvuohi, pajulintu, ruokokerttunen ja pajusirkku.

Harvalukuiset/mielenkiintoiset pesimälajit: mustakurkku-uikku, heinätavi, uivelo, jänkäkurppa, punajalkaviklo, vesipääsky, nokikana, kurki, suopöllö, sinisuohaukka ja pensassirkkalintu.

Satunnaislajit: mustalintu ja mustatiira. (AO & JP)

Kirjallisuus
Pessa, J. 1994: Ylikiimingin Jalasjärvi runsaasti lajeja, vähän pareja. – Aureola 19: 75-89.