Linturetkiopas: Liminganlahti

Liminganlahden luonnonoloista

Liminganlahti on noin 109 km2:n laajuinen, matalahko merenlahti Oulun lounaispuolella. Se sijaitsee Oulunsalon, Kempeleen, Limingan ja Lumijoen kuntien alueella. Rantaviivan pituus on yli 100 km. Lahden suupuolta kutsutaan Lumijoenseläksi ja pohjukkaa Liminganlahdeksi. Rantaviiva· on maankohoamisesta ja irtainten maa-ainesten kulkeutumisesta johtuen rikkonainen ja nopeasti siirtyvä. Liminganlahdessa on monia pienempiä lahtia, joista tunnetuimmat ovat Karvonlahti, Sannanlahti, Hirvaslahti ja Kylänpäänlahti.

Lahtea ympäröivien peltojen kuivatuksen takia rannat ovat monin paikoin tiheän ojaverkoston rikkomat. Ojien ja kymmenien kaivettujen veneväylien lisäksi lahteen laskee kolme jokea, Lumi-, Limingan- ja Temmesjoki, sekä kolme suurta ojaa, Virkkulan-, Perä- ja Salmioja. Jokien ja suurten ojien suistot ovat lintujen suosimia oleskelualueita.

Liminganlahdella on 11 saarta, joista suuri osa on paljastunut veden alta vasta muutaman viime vuosikymmenen aikana. Saarten, niemien ja lahtien muodostumisen lisäksi maankohoaminen synnyttää merestä kuroutuvia glo-järviä. Näitä ovat Oulunsalon Pajulampi ja Lumijoen Kuppi.

Liminganlahden keskisyvyys on 2,6 m. Vesipinta-alasta 30% on alle metrin syvyistä. Lahtea ympäröivät rannat ovat laakeita ja matalia. Loma-asutus on keskittynyt Oulunsalon ja Lumijoen pohjoisosan karkea-aineksisemmille rannoille. Perukan alueella on meressä kymmenkunta kivikasojen päälle rakennettua kalamökkiä. Temmesjoen suistoalueelle lähelle lintutornia on muodostunut parinkymmenen mökin kalastajakylä. Oulunsalon Riutunkarissa ja Lumijoen Varjakassa sijaitsevat vireät kalasatamat, joista silakkatroolarit ja siikaveneet lähtevät merelle.

Vesi- ja rantakasvillisuus on rehevää. Silmänkantamattomiin jatkuvat ruovikot ovat maisemaa hallitsevia. Ruovikoita on lähes 12 neliökilometriä. Laajimmat kasvustot ovat Lumijoen Pitkänokalla ja Limingan Selkämaassa. Ruovikot ja pensaikot ovat vallanneet kuivia ja avoimia yläniittyjä, jotka ovat kahlaajien ja vesilintujen suosimia pesimäalueita. Laajimmat avoniityt sijaitsevat nykyisin Lumijoella Pitkänokan alueella sekä Limingassa Virkkulan ympäristössä. Pensaikon runsastumisesta ovat hyötyneet useat kosteikoilla pesivät varpuslintulajit.

Liminganlahtea ympäröivät rantametsät ovat pääosin leppä- ja koivuvaltaisia reheviä lehtimetsiä. Osa niistä on rantalehtoja. Kolopesijöille sopivia lahopökkelöitä on säilynyt paikoin runsaasti. Oulunsalon puolella kuivat, mäntyvaltaiset kankaat ulottuvat rantadyyneille saakka.

Linnusto
Liminganlahden linnustosta on tietoja vuosisadan alkupuolelta lähtien. Linnustoa on tutkittu kattavasti 1950-luvun alusta lähtien. Tutkimukset ovat keskittyneet pesimälajistossa ja lintukannoissa tapahtuviin muutoksiin. Vuoden 1995 loppuun mennessä Liminganlahdella on tavattu ainakin 250 lintulajia.

Pesimälinnusto: Liminganlahdella ja sitä ympäröivillä pelloilla ja metsissä on pesinyt vähintään 140 lintulajia. Tämän lisäksi kymmenen lajin oletetaan pesineen alueella.

Liminganlahdella on viime vuosina pesinyt 20 vesilintulajia. Niiden kokonaisparimäärä on vaihdellut 1300-1500 pariin. Runsaimmat lajit ovat tukkasotka (400-600 paria), silkkiuikku (100-160 paria), tukkakoskelo (130-140 paria), lapasorsa (120-150 paria) ja merihanhi (100-150 paria).

Vähälukuisista lajeista Liminganlahdella pesii säännöllisesti 2-7 paria härkälintuja, 1-2 paria mustakurkku-uikkuja, 1 pari ristisorsia, 4 paria harmaasorsia, 20~-0 paria heinätaveja, 1-4 paria punasotkia, 2-4 paria lapasotkia, 1-2 paria mustalintuja ja 7-9 paria pilkkasiipiä.

Liminganlahden pesivä kahlaajalajisto on maan monipuolisimpia. Vuonna 1991 alueella pesi 18 kahlaajalajia, joiden yhteenlaskettu parimäärä oli lähes 1000 paria. Runsaslukuisimmat pesimälajit ovat suokukko (vähintään 400 paria), punajalkaviklo (150-200 paria), taivaanvuohi (vähintään 150 paria) ja isokuovi (100-130 paria).

Vähälukuisista lajeista mielenkiintoisimpia ovat pikkutylli (3-5 paria), tylli (10-15 paria), lapinsirri ( 5 paria), etelänsuosirri (15 paria), jänkäkurppa ( 4-13 paria), mustapyrstökuiri (30-35 paria) ja vesipääsky (40-60 paria). Kesällä 1992 lahdella kuultiin heinäkurpan soidinta ja varoitteleva lampiviklo on havaittu kahtena vuonna.

Liminganlahdella pesii nykyisin säännöllisesti kahdeksan lokkilintulajia, joista runsaimmat ovat naurulokki (500 paria, muutama vuosi sitten vielä 2500 paria), lapintiira (210-250 paria), pikku­lokki (100-250 paria) ja kalalokki (150-200 paria). Suomessa vähälukuinen pikkutiira pesii säännöllisesti alueella 5-1 0 parin voimin. Harvinainen mustatiira on pesinyt alueella useana vuonna. Kesällä 1986 alueelta löytyi neljä pesää ja lisäksi kaksi muuta paria.

Liminganlahdella pesivät lähes kaikki kosteikoille ominaiset petolintulajit. Ruskosuohaukkakanta on maan vankimpia. Viime vuosina niitä on pesinyt lahdella 20-25 paria. Hyvinä myyrävuosina lahden ympäristössä pesii useita pareja tuulihaukkoja, suopöllöjä, sarvipöllöjä ja sinisuohaukkoja. Rantametsissä pesii lisäksi muutamia nuoli-, varpus-, kana- ja hiirihaukkoja. Muuttohaukka pesi lahdella vielä muutama vuosikymmen sitten. Niittysuohaukka on pesinyt Liminganlahdella vuosittain vuodesta 1992 lähtien. Harvinainen arosuohaukka on havaittu alueella pesimäaikaan ainakin kolme kertaa.

Rantakanoista nokikana (35 paria) ja kurki (2-5 paria) pesivät säännöllisesti alueella. Luhtahuitti ja luhtakana pesivät todennäköisesti lähes vuosittain, ruisrääkkä ja liejukana ovat sen sijaan harvinaisuuksia. Kaulushaikara asettui lahdelle 1980-luvun puolivälissä. Viime vuosina reviirien määrä on vaihdellut kolmesta viiteen. Harmaahaikara on pesinyt lahdella varmasti ainakin kerran 1980-luvulla. Metso, teeri ja pyy pesivät harvalukuisina rantametsissä. Riekkoja pesii yli 20 paria rantapensaikoissa ja -metsissä. Peltokanalinnuista peltopyy ja fasaani ovat säännöllisiä pesijöitä ja uhanalainen viiriäinen kuullaan soidintamassa rantapelloilla tai niityillä lähes vuosittain. Pikku- ja pohjantikka pesivät säännöllisesti lahtea ympäröivissä metsissä. Limingan kirkonkylällä asustaa puolestaan elinvoimainen turkinkyyhkykanta.

Liminganlahdella ja sen ympäristössä pesii monipuolinen varpuslintulajisto. Runsaslukuisimmat kosteikkolajit ovat ruokokerttunen (5000-8000 paria), pajusirkku (1500 paria) ja keltavästäräkki (yli 200 paria). Rantapensaikkojen runsaslukuisimmat lajit ovat pajusirkun ja ruokokerttusen lisäksi pajulintu, punavarpunen, keltasirkku ja lehtokerttu.

Vähälukuisista lajeista mielenkiintoisin on kultasirkku, joka on pesinyt Liminganlahdella vuosisadan puolivälistä saakka. Nykyisin Virkkulan alueen pensaikoissa pesii noin kymmenen kultasirkkuparia. Joinakin vuosina myös pikkusirkku on havaittu pesimäaikana. Pohjansirkkuja pesii joitakin pareja lahtea ympäröivissä rantametsissä. Yölaulajat, satakieli, pensassirkkalintu ja viitakerttunen sekä kultarinta pesinevät epäsäännöllisesti Liminganlahdella. Luhta- ja rytikerttunen ovat sen sijaan selvästi harvinaisempia. Liminganlahden tuorein pesimälaji on viiksitimali, joka kotiutui alueen ruovikoihin vuonna 1992. Timalikanta kasvaa nopeasti ja oli vuonna 1995 noin kymmenen paria.

Kevätmuutto

Maaliskuu: Kevätmuutto alkaa maaliskuun puolivälissä ensimmäisten pulmusten ja mustavaristen saapuessa rantapelloille. Niitä seuraavat pian harmaalokit, töyhtöhyypät ja kiurut. Ensimmäiset merihanhet saapuvat Lumijoen rantaniityille usein jo maaliskuun lopulla.

Huhtikuu: Kuun alkupäivinä pulmusparvet vellovat rantapelloilla laskeutuen välillä Liminganlahden jäälle. Suurimmissa parvissa on laskettu olleen noin 10000 pulmusta. Muutaman tuhannen yksilön parvia nähdään lähes joka kevät. Toinen runsas varpuslintu huhtikuussa on lapinsirkku. Muutto on nopeaa ja keskittynyttä – Sannan lahden lintutornista on laskettu muutaman tunnin aikana yli 4000 pohjoiseen matkaavaa lapinsirkkua.

Huhtikuun alkupäivinä saapuvat ensimmäiset metsähanhet. Määrät nousevat nopeasti kevään edistyessä ja levähtäjien määrä on suurimmillaan kuun lopulla. Viime vuosina Liminganlahdella on yöpynyt yhdellä kertaa yli 8000 metsähanhea. Alueen kautta on arvioitu muuttavan yli 20000 metsähanhea. Metsähanhien joukossa on kymmeniä lyhytnokka- ja tundrahanhia sekä muutamia kiljuja valkoposkihanhia. Toisinaan parvista on löytynyt myös yksittäisiä lumihanhia. Hanhet ruokailevat koko valoisan ajan Limingan ja Tyrnävän pelloilla ja yöpyvät Liminganlahden jäällä.

Jokien ja ojien suistot sulavat jo varhain huhtikuussa ja keräävät ensimmäisinä saapuvat vesilinnut ja kahlaajat. Huhtikuun loppupuolella sorsia on jo tuhansia ja kahlaajiakin satoja. Ensimmäiset harmaasorsat saapuvat huhti- ja toukokuun vaihteessa. Mustapyrstökuirien tauoton soidinääntely kaikuu ympäri lahden.

Petolintujen päämuutto ajoittuu tavallisesti huhtikuun loppupuolelle. Piekana on ylivoimainen valtalaji ja Liminganlahden lintutorneista voi nähdä vilkkaimpina muuttopäivinä jopa satoja piekanoita. Maa- ja merikotkan sekä muuttohaukan näkemiseen on hyvät mahdollisuudet esimerkiksi Virkkulan tornista.

Toukokuu: Vesi- ja rantalintujen määrät ovat suurimmillaan toukokuussa. Sorsalintuja on arvioitu oleskelevan parhaina päivinä 20000 – 30000 yksilöä. Eniten on tukkasotkia, taveja ja haapanoita. Viklojen ja suokukkojen päämuutto ajoittuu toukokuun puolivälin tienoille. Vedenkorkeudesta riippuen levähtäjien määrä voi olla jopa 20000- 30000 yksilöä. Meriveden ollessa alhaalla pohjoistuulten puhaltaessa laajoille lietteille on kerääntynyt parhaimmillaan noin 15000 suokukkoa ja lähes 7000 vikloa, joista valtaosa on ollut Iiroja. Toukokuun loppupuolella lahdelle voi pysähtyä tuhansia suosirrejä, satoja jänkäsirriäisiä ja vesipääskyjä sekä kymmeniä tundrakurmitsoja, punakuireja ja isosirrejä.

Kiljuhanhet pysähtyvät vielä säännöllisesti Liminganlahdelle toukokuun ensimmäisten viikkojen aikana. Niiden määrä on kuitenkin huolestuttavasti vähentynyt vuosi vuodelta. Sadat merihanhet laiduntavat toukokuussa sekä pelloilla että rantaniityillä. Pesimättömiä joutsenia ja kurkia oleskelee lahdella satoja. Myös kalasteleva kalasääski on tavallinen vierailija lahdella.

Kymmenet ruskosuohaukat ja useimmat muut pesimälinnut ovat saapuneet toukokuun loppuun mennessä. Lahdelta kaikuu tauoton naurulokkien, kuovien ja ruokokerttusten sekakuoro. Viimeisimpinä saapuvat kultasirkut, yölaulajat ja rantakanat vasta touko- ja kesäkuun vaihteessa.

Kevään satunnaislajit: kattohaikara, ruostesorsa, allihaahka, haara-, niittysuo-, arosuo-, tunturi- ja punajalkahaukka, keräkurmitsa, rantakurvi, lampiviklo, leveäpyrstö- ja tunturikihu, isolokki, pikkukajava, tunturipöllö, kangaskiuru, viiksitimali ja pikkusirkku. Liminganlahdella nähtiin maamme ensimmäinen harjakoskelo 22.5.1989. Lintu tulkitaan tarhakarkulaiseksi. Muita hyvin harvinaisia Liminganlahdella keväällä nähtyjä lajeja ovat lumihanhi, kiljukotka, amerikansipi, palsasirri, aropääskykahlaaja ja valkosiipitiira.

Kesä

Liminganlahden kesä on lyhyt. Viimeiset kevätmuuttajat saapuvat lahdelle kesäkuun alkupäivinä ja samaan aikaan nähdään jo ensimmäiset syysmuutolla olevat mustaviklot. Sorsakoiraat kerääntyvät sulkasatomuutolla lahdelle tuhatpäisinä parvina. Valtaosa niistä lähtee muualle sulkimaan jo ennen kesäkuun puoliväliä. Kesäkuun aikana poistuvat myös tuhannet isokoskelot ilmeisesti Pohjois-Norjaan ja noin 600 laulujoutsenta Vienanmeren ympäristöön. Satoja telkkäkoiraita ja kymmeniä uiveloita saapuu sisämaasta sulkimaan lahdelle.

Tuhannet törmäpääskyt kerääntyvät yöpymään kaislikoihin pesimäkauden jälkeen elokuussa. Ukkosrintamien edellä lahdelle saapuu toisinaan satoja tervapääskyjä hyönteispyyntiin.

Kesän satunnaislajit: ruostesorsa, niittysuo-, arosuo- ja muuttohaukka, lampiviklo, turturikyyhky, mustaotsalepinkäinen, viiksitimali ja pikkusirkku. Limingan Virkkulassa tehtiin Pohjois-Pohjanmaan kaksi ensimmäistä amerikanhaapanahavaintoa. Siellä nähtiin myös ensimmäisen kerran maassamme valkoposkitiira 10.6.1986. Muita hyvin harvinaisia Liminganlahdella kesällä nähtyjä lajeja ovat punapäänarsku, mustapäätasku ja punakottarainen.

Syysmuutto

Kesä- ja heinäkuu: Syysmuutto ei ole niin näyttävää kuin kevätmuutto. Muuttokausi on pitkä – lintuja saapuu lahdelle kesäkuun puolivälistä alkaen ja muutto jatkuu aina marraskuulle saakka. Ensimmäisinä lähtevät kuovi- ja viklonaaraat, tavallisesti jo kesäkuun puolivälissä. Kahlaajien päämuutto on kaksihuippuinen. Naaraiden muutto huipentuu kesäkuun lopussa, jolloin toisinaan tuhansia lintuja kerääntyy hetkeksi rantaniityille. Toinen huippu ajoittuu heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun, jolloin koiraat ja nuoret ovat muuttomatkalla. Kesä- ja heinäkuun aikana lähtevät myös sadat lapasorsa- ja heinätavikoiraat.

Heinä- ja elokuu: Sisämaassa ja pohjoisessa pesineitä sorsia alkaa kerääntyä lahdelle heinä-elokuun vaihteessa. Elokuun puolivälissä sorsamäärä on huipussaan. Onnistuneen pesimäkauden jälkeen Liminganlahdella on arvioitu levähtävän kerralla yli 25000 sorsalintua, joista suurin osa on tukkasotkia, haapanoita, taveja ja jouhisorsia. Merihanhien muutto alkaa heinä- ja elokuun vaihteessa, jolloin nuoret, pesimättömät linnut lähtevät etelään. Tuhatkunta emoa ja poikasta jää oleskelemaan lahdelle aina sorsastuksen alkuun saakka. Metsästyksen alkaessa vesilintumäärät laskevat nopeasti.

Syys- ja lokakuu: Tuhannet joutsenet kerääntyvät Oulun seudun merialuee1le syyskuussa. Liminganlahdella levähtää syyskauden aikana satoja joutsenia, jotka viipyvät lahdella lähes jäiden tuloon saakka. Myöhäissyksyn muuttajista mustalintu, pilkkasiipi, alli, uivelo, telkkä ja haapana viihtyvät lahdella.
Syksyn satunnaislajit: kattohaikara, pikkujoutsen, ruostesorsa, niittysuo- ja muuttohaukka, leveäpyrstökihu, tunturipöllö, harmaapäätikka ja viiksitimali. Harvinaisimmat syksyllä nähdyt lajit ovat kirjorastas ja pronssi-iibis. Kirjorastas ammuttiin lehtokurppana 30.9. 1961 Oulunsalon Pajuniemessä. Havainto oli maamme ensimmäinen tästä siperialaisesta rastaslajista. Lintu on täytettynä Oulun Yliopiston Eläinmuseossa. Pronssi-iibiksiä oleskeli peräti 38 linnun parvi Sannanlahdella syyskuussa 1995. Aiemmin Suomessa on havaittu kahdesti yksinäinen pronssi-iibis. Muita hyvin harvinaisia Liminganlahdella syksyllä havaittuja lajeja ovat musta- ja silkkihaikara, flamingo ja pikkuruokki.

Liminganlahden lintutomit kunnostetaan 1996 ja 1997 vuosien aikana, samalla parannetaan kohteiden varustustasoa nuotiopaikoin, yöpymiskatoksin yms. Virkkulaan on rakenteilla luontokeskus, jossa on tarjolla majoitus-, kahvila-ja ruokailu- sekä opastuspalveluja.
Yhteystiedot: www.liminganlahti.fi

Kirjallisuus
Markkola, J., Ohtonen, A., Ojanen, M., Pessa, J. & Siira, J. 1993: Liminganlahti. Pohjoinen, Oulu. 163 s.

Virkkulan lintutorni ja opastuskeskus

Ajo-ohje: Virkkulan lintutorni ja Maailman Luonnon Säätiön opastuskeskus sijaitsevat Limingassa Virkkulan kylässä. Käänny Limingan kohdalla valtatieltä nro 8 Lumijoelle vievälle tielle nro 813. Aja sitä Limingan ohi noin 6 km ja käänny opastuskeskukseen vievälle tielle. Opasteet ovat hyvät. Pysäköintialue sijaitsee opastuskeskuksen pihassa.

Alueen kuvaus: Opastuskeskus on pienen koivumetsikön reunassa. Sen pihalla on nuotiopaikka ja mahdollisuus telttailuun. Opastuskeskuksessa on pysyvä valokuvanäyttely Liminganlahdesta. Siellä voit nauttia myös kupillisen kahvia tai teetä. Opastuskeskuksen henkilökunta kertoo viimeisimmät lintu-uutiset ja opastaa tarvittaessa muille kohteille

Opastuskeskukselta johtavat pitkospuut ja luontopolku lintutornille. Polun varrella on kultasirkuille mieluinen rantapensaikko. Lintutornista näkee varsin hyvin Liminganlahden koko lounaisnurkan. Lännessä on Lumijoen suistoalue, koillisessa Pitkänokan laaja ruovikkoalue sekä idän puolella Virkkulan niittyalue ja Liminganjoen suisto.

Linnusto: Lintutornin ympäristö on linnustoltaan erittäin monipuolinen. Täällä voi nähdä lähes kaikki lahdella pesivät ja muuttomatkalla levähtävät lintulajit.

Lumijoen suistoon kertyy sulamisvesiä jo maalis- ja huhtikuun taitteessa ja Liminganlahden ensimmäiset vesilinnut havaitaan usein juuri täällä. Huhti- ja toukokuussa tornista voi tarkkailla lintujen muuttoa eikä hiljaisinakaan muuttopäivinä aika käy pitkäksi, koska paikallisissa linnuissa riittää katseltavaa yllin kyllin. Hanhien ja peto lintujen muuttoa voi tornista tarkkailla erityisen hyvin, koska nämä seuraavat rantaviivaa ja lentävät aivan tornin vierestä.

Metsähanhia on nähty tornista yhdellä kertaa yli 5000, merihanhia lähes 1000, pieniä vesilintuja lähes 10000, kahlaajia yli 5000, joutsenia 400, kurkia 350 ja pulmusia 5000.

Lintutornista on mahdollisuus havaita ainakin seuraavat lajit: mustakurkku-uikku, härkälintu, kaulushaikara, lyhytnokka-, tundra- ja kiljuhanhi, harmaasorsa, merikotka, niittysuo- ja muuttohaukka, luhtahuitti, mustapyrstökuiri, lampiviklo, musta- ja pikkutiira ja kultasirkku.

Puhkiavanperän lintutorni

Ajo-ohje: Aja Virkkulan opastuskeskuksen risteyksestä 2.5 km Lumijoelle päin ja käänny Letontien risteyksestä oikealle. Aja tietä 2.6 km. jolloin pitkän suoran lopussa saavut lintutornin parkkipaikalle. Parkkipaikalla on ruokailukatos. Parkkipaikalta lähtee 800 metrin pituinen pitkospuupolku lintutornille.

Puhkiavanperän lintutorni sijaitsee Hirvaslahden luoteiskulmassa. Tomista näet Hirvaslahden edustalle. Tomin länsipuolella on Pitkänokan laaja ruovikkoalue. Kuten Virkkulan tornista täältä voit nähdä lähes kaikki lahdella pesivät ja muuttomatkalla levähtävät lintulajit. Tomin edustan lietteillä voi muuttoaikoina nähdä tuhansia kahlaajia: suokukkoja, Iiroja, valko- ja mustavikloja sekä jänkäsirriäisiä. Viiksitimalit viihtyvät Pitkänokan kärjen ruovikoissa. Parkkipaikan länsipuolen rantapelloilla levähtää kevätmuutolla paljon meri- ja metsähanhia. Toukokuun puolivälin aamuina pelloilla voi ruokailla muutamia kiljuhanhia.

muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja

Karvonlahti

Ajo-ohje: Karvonlahti sijaitsee Liminganlahden luoteiskulmassa Lumijoen kunnan pohjoisosassa. Sinne pääset Limingasta Lumijoen kautta Siikajoelle vievää tietä nro 813 pitkin. Aja Lumijoen kirkolta noin 4 km Siikajoelle päin Varjakan tien risteykseen saakka, josta käänny Varjakkaan. Aja tätä tietä noin 2 km ja käänny oikealle Selkämatala-viitan osoittamaa tietä. Tämän tien päässä on veneranta, josta Karvonlahden linnuston näkee hyvin. Linnustoa voi tarkkailla myös Karvonlahden länsipuolelta. Sinne ei saa ajaa autolla, koska rantaan johtavat tiet ovat mökkiteitä. Varjakantien varteen voit pysäköidä autosi, josta kävelymatkaa rantaan kertyy kilometrin verran.

Linnusto: Karvonlahdelle kerääntyy vesilintuja ja kahlaajia vasta toukokuussa, koska lahti sulaa varsin myöhään. Vesilintuja on tavattu enimmillään sekä kesä- että elokuussa yli l 000 ja kahlaajia noin 500 yksilöä. Huhtikuussa lahdella yöpyy enimmillään l 500 metsähanhea. Kesäkuussa kurkia lepäilee alueella lähes 200 yksilöä. Syys- ja lokakuussa kymmenet laulujoutsenet viihtyvät Karvonlahden matalissa rantavesissä.

Karvonlahden pesimälinnusto on monipuolinen ja runsaslukuinen. Lahtikarien lintuyhteisö koostuu sadoista lokeista ja tiiroista sekä kymmenistä vesilintu- ja kahlaajapareista. Alueella pesivät mm. merihanhi, lapasotka, mustalintu, pilkkasiipi, ruskosuohaukka, kurki, vesipääsky ja pikkulokki.

Karvonlahdella on hyvät mahdollisuudet nähdä mm. seuraavat harvinaisemmat lajit: merimetso, harmaahaikara, pikkujoutsen, lyhytnokka- ja tundrahanhi, harmaasorsa, mustapyrstökuiri, muutto- ja niittysuohaukka ja rytikerttunen.

Sannanlahden lintutorni

Ajo-ohje: Sannanlahti on noin kolmen neliökilometrin laajuinen, matala lahti Liminganlahden länsirannalla Lumijoen kirkonkylän pohjoispuolella. Lumijoen kirkonkylästä heti Lumijoen sillan länsipuolelta kääntyy Karintie koilliseen. Aja sitä noin 1 ,5 km, jolloin kääntyy tie vasemmalle. Risteyksessä on viitta ”Lintuvesi” . Aja soratietä noin 3,5 km, kunnes saavut pysäköintipaikalle. Jätä auto sinne ja jatka matkaa jalan. Kävelymatkaa kertyy n. 400 m. Tomille vie hyväkuntoinen luontopolku.

Linnusto: Vesilinnut viihtyvät hyvin Sannanlahden matalilla rannoilla. Touko- ja kesäkuussa alueella on oleskellut yli 5000 sorsaa, joista 3000 oli haapanoita. Loppukesällä muuttavat vesilinnut laskeutuvat mielellään Pitkänokan Sannanlahden puoleisille niityille ruokailemaan. Veden ollessa matalalla tornin edustalle paljastuu laajoja lietealueita, jotka keräävät kahlaajia erityisesti toukokuun puolivälissä. Tornista on hyvä tarkkailla myös hanhia, kurkia ja joutsenia, joita kutakin voi nähdä kerralla useita satoja.

Sannanlahden lintutornista voi havaita lähes kaikki Liminganlahdella pesivät kosteikkolajit. Alueen pesimälinnusto on monipuolinen ja runsas. Lintutorni soveltuu hyvin myös kevätmuuton tarkkailuun ja sieltä näkee muuttavia peto lintuja, hanhia ja joskus tuhansia pulmusia ja lapinsirkkuja.

Lintutornista on hyvät mahdollisuudet havaita seuraavat lajit: kaulushaikara, pikkujoutsen, lyhytnokka-, tundra- ja kiljuhanhi, harmaasorsa, merikotka, muuttohaukka, jänkäsirriäinen, pikkutiira ja viiksitimali.

muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja

Temmesjoen lintutorni

Ajo-ohje: Temmesjoen lintutorni sijaitsee Temmesjoen suistossa Limingassa. Lintutornille pääset Limingan kirkonkylän ja Tupoksen väliseltä yhdystieltä kääntymällä Temmesjokivartta seurailevalle tielle (viitta Liminganlahti 5). Aja tätä tietä noin 5 km, kunnes saavut tien päähän. Pysäköi auto tänne ja jatka matkaa jalan. Kävelymatkaa polkua pitkin tornille on noin 2 km. Saappaat ovat koko kesäkauden välttämättömät, koska polku on paikoin vaikeakulkuinen.

Tornille pääset myös ajamalla Tupoksen tietä eteenpäin runsaan kilometrin ja kääntymällä Selkämaahan menevälle tielle. Aja tämän tien päähän ja käänny vasemmalle. Reilun sadan metrin ajon jälkeen käänny jälleen vasemmalle Temmesjokisuun kalamökeille vievälle tielle. Tie on ajoittain huonokuntoinen, jolloin sitä ei saa ajaa. Temmesjokivartta kulkeva polku lintutornille kulkee kalamökkikylän kautta.

Alueen kuvaus: Tomista näkee laajan Liminganjoen ja Temmesjoen välisen suistoalueen sekä avovesialueen Lumijoelta Oulunsaloon saakka.

Linnusto: Tomista näkee runsaasti hanhia, joutsenia, vesilintuja ja kahlaajia. Levähtäjämäärät ovat päämuuttokausina sekä huhti- ja toukokuussa että heinä- ja elokuussa tuhansia yksilöitä. Torni soveltuu rauhallisuutensa vuoksi hyvin myös varsinaiseen muutonseurantaan.

Pesimälinnustoon kuuluvat lähes kaikki Liminganlahdella esiintyvät lajit. Eteläpuolen suistoalueella pesii mm. kymmeniä silkkiuikkuja, useita härkälintuja, mustakurkku-uikku, kymmeniä merihanhia, harmaasorsa, vesipääskyjä, mustapyrstökuireja ja useita ruskosuohaukkoja.

Lisäksi tornista on mahdollista havaita kaulushaikara, harmaahaikara, luhtahuitti, lyhytnokkahanhi, tundrahanhi, kiljuhanhi, merikotka, niittysuohaukka, muuttohaukka ja pikkutiira.

Papinkarin lintutorni, Kylänpäänlahti ja Koivukarin lintutorni

Ajo-ohje: Papinkarin lintutorni sijaitsee Salmiojan suulla Oulunsalossa. Lintutornille pääset Oulunsalosta Kylänpuolen tieltä etelään kääntyvää Leton paikallistietä pitkin. Aja tietä noin 1.5 km, kunnes saavut Salmiojan ylittävälIe sillalle. Auton voit pysäköidä tien sivuun. Jatka matkaa kävelemällä Salmiojan pohjoispuolella kulkevaa polkua pitkin. Tornille ei ole opasteita. Kävelymatkaa kertyy n. 600 m. Kumisaappaat ovat tarpeen ympäri vuoden, koska polku on monin paikoin vetinen.

Alueen kuvaus: Lintutornin edustalla aukeava Kylänpäänlahti on suojaisa matala merenlahti, joka kerää muuttoaikoina runsaasti vesilintuja ja kahlaajia. Tomi on koivikon katveessa eikä sovellu erityisen hyvin muutontarkkailuun. Sen sijaan paikallisten lintujen tarkkailuun torni tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Tornin luona on nuotiopaikka ja laavu yöpymistä varten.

Linnusto: Keväällä huhti- ja toukokuussa muuttomatkalla levähtäviä vesilintuja on tornista laskettu enimmillään yli 8000 yksilöä. Valtalajeja ovat olleet tukkasotka, telkkä, haapana, tavi ja isokoskelo. Joutsenia on nähty tornin edustalla enimmillään 250 ja uiveloita 120yksilöä. Arktisen vesilintumuuton aikaan lahdella on lepäillyt mm. 50 lapasotkaa, 100 mustalintua ja 100 pilkkasiipeä. Merihanhia voi nähdä tornista kymmeniä. Toukokuussa, veden ollessa alhaalla, laajoille lietteille kerääntyy tuhansia kahlaajia. Enimmillään lintutornin edustalta on laskettu 4 000 suokukkoa ja 500 mustavikloa. Tyypillisiä pesimälajeja ovat mm. silkkiuikku, nokikana ja heinätavi.

Mielenkiintoisista lajeista tornista on mahdollisuus havaita härkälintu, kaulushaikara, pikkujoutsen, harmaasorsa, merikotka, muuttohaukka, mustapyrstökuiri ja luhtahuitti.

muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja
muutamia rivinvaihtoja

Riutunkari

Ajo-ohje: Oulunsalon kunnan luoteiskulmassa on pitkä Riutunkarin niemi, jonka kärjestä lähtee lautta Hailuotoon. Sinne pääset helposti Oulunsalosta Hailuotoon vievää tietä nro 816.

Linnusto: Riutunkarin ympäristö on Liminganlahden merellisintä osaa. Lauttaväylä avautuu jäistä nopeasti keväällä ja houkuttele muuttolintuja pysähtymään sulan reunalle. Maaliskuusta lähtien harmaa- ja merilokkeja kerääntyy päivä päivältä enemmän väylän reunoille. Tällöin voi lokkien joukosta löytää joitakin isolokkeja. Toukokuun loppupuolella Riutunkarista voi tarkkailla arktista vesilintumuuttoa. Tyypillisiä lajeja ovat kuikka, kaakkuri, härkälintu, merimetso, tukka- ja lapasotka, mustalintu, pilkkasiipi, alli, telkkä, iso- ja tukkakoskelo sekä uivelo. Vähälukuisista lajeista täällä on mahdollisuus nähdä myös haahka, allihaahka, meri-, tunturi- ja leveäpyrstökihu, pikkutiira, luotokirvinen ja vuorihemppo.

Niemen eteläpuolella olevat sataman ruoppauslietteen läjitysaltaat keräävät runsaasti kahlaajia läpi muuttokauden. Ympäröiviltä penkereiltä niiden tarkkailu on helppoa. Lietteillä on nähty n. 25 kahlaajalajia, mm. pikku-, kuovi-, iso- ja pulmussirri, tundrakurmitsa, punakuiri ja rantakurvi. Pesimälajistoon kuuluvat mm. lapinsirri ja tylli.

Syksyllä elo-, syys- ja lokakuussa Riutunkarin niemi kerää runsaasti muuttavia pikkulintuja. Hyvinä vaelluslintuvuosina Riutunkarissa on nähty mm. kymmeniä pyrstötiaisia ja kirjosiipikäpylintuja sekä muutamia pähkinähakkeja ja -nakkeleita. (JP)


Luontokeskuksen sivut: Liminganlahden lintutornit