Linturetkiopas: Merijärvi – Pyhäntä
Likalanjärvi
Ajo-ohje: Aja Oulaisista 9 km Pyhäjoen suuntaan ja käänny oikealle Likalaan päin. Noin 3 km:n ajomatkan jälkeen oikealla avautuu Likalanjärvi. Heti järven jälkeen kääntyy oikealle pieni yksityistie. Tienhaarassa on viitta lintutornille. Auto on jätettävä tien varteen, koska varsinaista pysäköintialuetta ei ole. Tieltä johtaa viitoitettu polku tornille. Kävelymatkaa tornille tulee runsas puoli kilometriä.
Alueen kuvaus: Likalanjärvi on runsaan 80 ha:n suuruinen, maakunnallisesti arvokas lintujärvi. Keskikesällä järvi on laajalti kortekasvuston peittämä. Vedenpinnan nosto on kuitenkin lisännyt avovesialueen määrää. Järven luoteisrannalla on jonkin verran viljelyksiä, mutta suurimmaksi osaksi järven ympärillä kasvaa matalahkoa, soistunutta sekametsää. Rannan tuntumassa on myös muutama asuintalo ja kesämökki. Järven pohjoisrannalla sijaitsevasta lintutornista pystyy näkemään lähes koko järven. Parasta retkeilyaikaa on toukokuu ja kesäkuun alkupuoli, ennen kuin kortekasvusto on liian sankka.
Pesimälinnusto: Likalanjärvi on vesilinnustoltaan monipuolinen. Siellä on havaittu pesimäaikaan ainakin 12 vesilintulajia. Viime vuosina pesivien vesilintujen määrä on vähentynyt 30-40 pariin. Mustakurkku-uikkukanta on edelleen vahva, 3-9 paria. Muita arvokkaita vesilintulajeja ovat silkkiuikku, heinätavi, lapasorsa, punasotka ja joutsen. Nokikana kuuluu myös järven arvokkaisiin pesiviin lintuvesilajeihin. Järven lokkikoloniassa pesii nauru- ja pikkulokkeja yhteensä 20-30 paria sekä satunnaisesti kalalokki- ja kalatiirapari.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: telkkä, tavi, haapana, tukkasotka, jouhisorsa, mustakurkku-uikku, nauru- ja pikkulokki sekä Iiro.
Harvalukuiset pesimälajit: silkkiuikku (02), lapasorsa, heinätavi (0-3), punasotka, nokikana (0-1), joutsen (1), kurki (1), kalatiira (0-2), nuolihaukka, rantasipi, taivaanvuohi, isokuovi, metsä- ja valkoviklo sekä lehtokurppa.
Muuttolinnusto: Keväällä järvi houkuttelee monia muuttolintulajeja, mutta lintumäärät jäävät järven pienuuden takia melko vähäisiksi. Syksylläkin järvellä kannattaa retkeillä, koska siellä ei ainakaan toistaiseksi saa sorsastaa.
Satunnaislajit: härkälintu, kanadanhanhi, lapasotka, pilkkasiipi, uivelo, kalasääski, punajalkaviklo, vesipääsky, meriharakka ja punakuiri. (RR)
Piurukkaneva
Ajo-ohje: Aja Oulaisista Oulun suuntaan 7 km ja käänny vasemmalle Ahonperän soratielle. Aja tietä 3 km ja käänny oikealle Kilpuan paikallistielle (musta tienviitta Kilpualle). Aja tietä 1,7 km ja käänny vasemmalle metsäautotielle. Aja sitä noin 500 metriä, jolloin tiestä erkanee vasemmalle kärrypolku. Jätä auto siihen. Edessäsi on vielä runsaan kilometrin patikointi Piurukkanevalle, jonne kärrypolku päättyy. Retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartat nro 2434 01 ja nro 2434 02.
Alueen kuvaus: Piurukkaneva on erittäin komea, allikkoinen keidassuo. Suurin osa siitä on lunastettu valtiolle soidensuojelualueeksi. Varsinaisen nevan pinta-ala on yli 400 hehtaaria. Suon eteläosaa hallitsee karu Piurukkajärvi, suon pohjoispäässä on huomattavasti pienempi ja rehevämpi Korpilampi. Näiden vesistöjen väliin jää linnuille mieluinen allikkoalue. Pienimmät allikot ovat vain muutaman neliömetrin kokoisia, mutta suurimmat hehtaarien laajuisia. Allikoiden väliset jänteet ovat kuivahkoja ja varsin helppokulkuisia. Suota ympäröivät metsät kanahaukkakuusikkoineen ja pökkelöpuineen ovat myös mielenkiintoisia. Paras retkeilyalue on Piurukkajärven pohjoispuolinen allikkoalue. Sinne on kärrypolun päästä vielä reilun kilometrin mittainen taivallus. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja kesäkuu.
Pesimälinnusto: Piurukkanevalla pesii noin 30 kosteikkolajia. Suolle leimaa antavia ovat rimmikoiden noin 50 parin lokkikolonia ja monipuolinen kahlaajalajisto. Suon erikoisimmat kahlaajat ovat vesipääsky ja punajalkaviklo, joita molempia pesii 1-3 paria. Punajalkaviklo on yleinen rannikolla, mutta pesii harvinaisena vain joillakin Pohjois- Pohjanmaan soilla. Vesilintuja Piurukkanevalla pesii seitsemän lajia, mutta niiden parimäärät ovat pieniä. Soilla harvinaisia mustakurkku-uikkuja pesii 2-3 paria. Metsähanhia tavataan kesäisin silloin tällöin, mutta pesintää ei ole varmistettu.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: (parimäärineen): harmaalokki (15-20), pikkulokki (10), naurulokki (10), lapintiira (5), Iiro, pikkukuovi (4-5), kapustarinta (3-4), niittykirvinen ja keltavästäräkki.
Harvalukuiset pesimälajit: (parimäärineen): mustakurkku-uikku (2-3), jouhisorsa, haapana, kalalokki (2), vesipääsky (2-3), punajalkaviklo (1-2), isokuovi(2), töyhtöhyyppä (1), suokukko (1-2) ja isolepinkäinen (1).
Muuttolinnusto: Sekä kevät- että syysmuutolla Piurukkanevalla levähtää säännöllisesti metsähanhia ja satunnaisesti siellä on nähty valkoposki- ja sepelhanhia.
Satunnaislajit: valkoposki- ja sepelhanhi, nuolihaukka, uivelo, alli, jänkäsirriäinen, tylli ja mustaviklo. (RR)
Revonneva
Ajo-ohje: Revonneva sijaitsee Ruukin, Lumijoen ja Limingan kuntien rajalla pääosan alueesta ollessa Ruukin kunnan puolella. Alueen luoteisreuna rajoittuu valtatiehen numero 8, jolta helpoimmin pääset Revonnevalle. Suon eteläosan tavoitat parhaiten ajamalla kantatieltä numero 811 erkanevaa Piiponsuon tietä sen päähän saakka ja jatkamalla sieltä jalan. Alueen pohjoisosiin pääset ajamalla kantatietä numero 86 Hirvinevan asemalle. Jätä auto sinne ja jatka jalkaisin mäntykankaita halkovia polkuja pitkin. Retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartat nro 2443 05 ja nro 2443 06.
Alueen kuvaus: Revonneva on noin 2000 hehtaarin kokoinen keidassuo. Se kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan yhdessä Revonnevan kaakkoispuolella olevan Ruonevan kanssa. Suon etelä- ja keskiosissa on märkiä, ylipääsemättömiä rimmikoita. Siellä täällä on kapeita, mäntyjä kasvavia jänteitä. Valtatien lähellä suo on helppokulkuista. Nevan reuna-alueilla on rämeitä ja korpia, jotka vaihtuvat kuiviksi mäntykankaiksi. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja kesäkuu. Revonnevan retkellä ovat kumisaappaat välttämättömät.
Linnusto: Revonnevan ja sen reuna-alueiden pesimälajistoon kuuluu yli 60 lajia. Eteläosan märimmillä rimmikoilla on suuri lokkikolonia, jossa pesii 50-100 paria harmaalokkeja sekä muutamia pareja kala- ja merilokkeja. Lokkien määrä on viime vuosina vähentynyt. Kahlaajia on pesinyt ainakin II lajia. Niistä erikoisimpia lajeja ovat jänkäkurppa ja metsäviklo sekä soilla harvinainen pesijä, punajalkaviklo. Vesilinnuista pesimäaikana rimmikoilla on havaittu taveja, jouhi- ja sini sorsia sekä telkkiä. Hyvinä myyrävuosina suolla pesivät suopöllö ja sinisuohaukka. Rämereunoilta voi kuulla riekon soidinnaurua. Muuttoaikoina Revonnevalla lepäilee metsähanhia.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosuolla Iiro, pikkukuovi, valkoviklo, suokukko, isokuovi, taivaanvuohi, harmaalokki, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reuna-alueilla pajulintu, peippo, järripeippo, leppälintu ja harmaasieppo.
Harvalukuiset pesimälajit: jouhisorsa, kana-, sinisuo- ja nuolihaukka, kurki, kapustarinta, jänkäkurppa, töyhtöhyyppä, metsä- ja punajalkaviklo, merilokki, riekko, metso, suopöllö, kulorastas, korppi, pikku- ja isolepinkäinen. (AK)
Nurmesjärvi
Ajo-ohje: Nurmesjärvi sijaitsee Kärsämäen kunnan etelänurkassa valtatie numero 4:n länsipuolella. Saapuessasi pohjoisesta aja 13,9 km Kärsämäen kirkonkylältä valtatietä numero 4 etelään Venetpalon kylään saakka. Käänny Nurmesperän risteyksestä lounaaseen, Nurmesperään. Ajettuasi tietä 9,2 km huomaat tien länsipuolella rehevän järven – olet saapunut Nurmesjärvelle. Järven eteläreunaa myötäilevä kapea soratie vie Nurmesniemen kärjessä sijaitsevalle lintutornille. Autoille ei ole pysäköintialuetta, joten jätä auto tien varteen. Lintutornille vie kuivahko polku, jonka loppupäässä ovat pitkospuut. Keväällä, vedenpinnan ollessa korkealla, saappaat helpottavat liikkumista alueella.
Alueen kuvaus: Nurmesjärvi on yksi Pohjanmaan arvokkaimmista lintujärvistä. Lintuvesiensuojeluohjelmassa se luokitellaan kansainvälisesti arvokkaaksi kohteeksi. Rantoja kiertää pääosin koivu- ja sekametsä, vain järven koillis- ja itäpuolella pellot ulottuvat lähelle rantaa. Nurmesjärven veden korkeutta on laskettu kahdesti. Nykyisen vesialueen pinta-ala on 79 ha. Vesi- ja rantakasvillisuus on rehevää. Kesällä laajat kortteikot peittävät suurimman osan vesialueesta. Lintutornin edustalle jää 15 ha:n laajuinen avoin alue, johon vesilinnut kerääntyvät ruokailemaan. Paras retkeilyaika alkaa huhtikuun lopulla ja jatkuu touko- ja kesäkuun vaihteeseen saakka. Lintutornista pystyy näkemään suurimman osan järven linnuista.
Pesimälinnusto: Lintuvesilajeja on 43. Järveä ympäröivissä rantametsissä ja pelloilla pesii lisäksi noin 40-50 muuta lajia. Pesiviä vesilintulajeja on 14 ja niiden parimäärä on 190. Runsaslukuisimmat lajit ovat tukkasotka, tavi ja haapana. Järven mustakurkku-uikkukanta on vahva, 9 paria vuonna 1992. Kahlaajia alueella pesii 12 lajia ja niiden parimäärä on 45. Runsaslukuisimmat lajit ovat Iiro, taivaan vuohi ja suokukko. Mielenkiintoisimmat kahlaajalajit ovat vesipääsky ja jänkäkurppa. Lokkilintuja pesii Nurmesjärvellä 5 lajia ja niiden parimäärä on 320. Runsaslukuisimmat ovat nauru- ja pikkulokki. Muita tärkeitä järvellä säännöllisesti pesiviä lintuvesilajeja ovat nokikana ja ruskosuohaukka.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: nauru- ja pikkulokki, tukkasotka, ruokokerttunen, pajusirkku, tavi, haapana, jouhisorsa, telkkä ja niittykirvinen.
Harvalukuiset/mielenkiintoisimmat pesimälajit: silkki- ja mustakurkku-uikku, härkälintu, heinätavi, punasotka, laulujoutsen, uivelo, kurki, nokikana, jänkäkurppa, pikkukuovi, vesipääsky, lapintiira, ruskosuo- ja nuolihaukka sekä pohjansirkku.
Satunnaislajit: pikku-uikku, luhtahuitti, satakieli, pensas- ja viitasirkkalintu, luhta- ja viitakerttunen.
Muuttolinnusto: Nurmesjärven muutto linnusto on monipuolinen. Järvellä on nähty kaikkiaan noin 130 lintulajia. Muuttokauden aikana levähtävien vesilintujen määrä on suuri. Huhti- ja toukokuussa Nurmesjärvellä on tavattu enimmillään samana päivänä yli 500 vesilintua ja kahlaajaa. Keväällä muuttavat metsähanhet ja joutsenet pysähtyvät säännöllisesti Nurmesjärvelle. Syysmuuttokaudella lepäilevien vesilintujen määrä on suurimmillaan elokuun puolivälissä. Sorsastuskauden alkaessa vesilinnut vähenevät nopeasti. (JP)
Kirjallisuus
Virta, H. 1985: Tuntematon lintuharrastajan aarre – Nurmesjärvi. – Aureola 10: 8387.
Pessa, J. 1992: Kärsämäen Nurmesjärven arvo lintuvetenä on lisääntynyt. – Aureola 19:104-112.
Ainalin lintujärvet
Ajo-ohje: Ainalin lintujärvet sijaitsevat Haapaveden kirkonkylän pohjoispuolella runsaan 10 kilometrin etäisyydellä keskustasta. Oulusta matkaa kertyy 130 kilometriä. Ainalille pääset Haapaveden kirkonkylältä ajamalla aluksi Pulkkilantietä noin 5,4 km. Tämän jälkeen käänny Karhukankaantielle, jota aja noin 6 km, kunnes Ainalin järvi näkyy länsipuolella. Ainalin pohjoisrannalla on lintutorni, jonne johtaa huonosti opastettu polku. Se alkaa 8,2 km:n ajon jälkeen tien länsipuolelta. Polun alkupäässä on viitta lintutornille. Järven lounais- ja länsipuolella on myös hyviä, tien lähellä sijaitsevia tarkkailupisteitä.
Alueen kuvaus: Ainali ja sen lähistöllä sijaitsevat Apaja, Osmanki, Litukka, Kypärä, Korkatti, Haapolampi, Suojärvi ja Köyrylampi muodostavat ainutlaatuisen lintujärvikokonaisuuden. Ainalin pinta-ala on 709 ha ja muiden järvien yhteensä l 242 ha. Järvet ovat jakautuneet vajaan 200 km2:n alalle. Alueella on paljon mäntyrämeitä ja turvetuotantoalueita. Niiden lomassa kasvaa tuoreita kuusivaltaisia kangasmetsiä ja monin paikoin laajoja koivikoita. Pienet peltotilkut ovat keskittyneet kylien ympärille.
Lintujärvet ovat matalia ja niiden kasvillisuusvyöhykkeet ovat usein leveitä. Järville ovat tyypillisiä laajat järvikortteikot ja kelluslehtisten vesikasvien runsaus. Järviruoko- ja -kaislakasvustot ovat suppeita ja niitä on vain muutamilla järvillä. Rantoja kiertää leveä saravyöhyke. Rantametsät ovat tavallisesti soistuneita koivu- ja mäntyrämeitä.
Ainalin lintujärvillä riittää katsottavaa huhtikuulta aina lokakuuhun, järvien jäätymiseen saakka. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja elokuu. Toukokuussa valtaosa pesijöistä on jo saapunut ja muuttokerääntymät ovat suuria. Elokuussa erityisesti vesilintuja on paljon ennen sorsastuksen alkamista. Lintumäärät pienenevät sorsastuksen alun jälkeen huomattavasti, mutta runsastuvat jälleen syyskuussa pohjoisesta saapuvien sorsien ja joutsenten täydentäminä.
Pesimälinnusto: Pesimälinnustoltaan Ainalin järvikokonaisuus on Suomessa vertaansa vailla. Täällä pesii säännöllisesti ainakin 48 lintuvesille ominaista lajia, joista useat ovat muualla maakunnassa tuiki harvinaisia. Vesilintulajeja pesii lähes 20 ja niiden parimäärä on vuodesta riippuen 500-700. Runsaslukuisimmat pesimälajit ovat tukkasotka, tavi, jouhisorsa, haapana ja telkkä. Joutsenia pesii yhteensä seitsemän paria. Pesimätiheys on maamme korkeimpia. Kahlaajia pesii ainakin 10 lajia ja niiden parimäärä on muutamia satoja. Valtalajeja ovat taivaanvuohi, Iiro, suokukko ja kuovi. Muiden lintuvesilajien määrä on 20.
Metsälinnusto on monimuotoinen ja runsas. Lajeihin kuuluvat kaikki tavalliset pesimälajit ja runsaasti vähälukuisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Koivikoista voi löytää kuhankeittäjän, idänuunilinnun tai pikkutikan. Kuusikoissa ja rämeillä vastaan voivat tuijotella lapin- tai hiiripöllön silmät. Usein järvellä kalastelee kalasääski. Kanalintukannat ovat Haapa vedellä vankat – muutaman kilometrin kävelyn aikana voi nähdä kymmenen metsoa ja saman verran teeriä. Eräältä Litukan lähellä olevalta pellolta laskettiin 1200 teertä syystalvella 1985.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: nauru- ja pikkulokki, tukkasotka, tavi, ruokokerttunen, suokukko, Iiro, telkkä, haapana ja taivaanvuohi.
Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, härkälintu, joutsen, pilkkasiipi, mustalintu, uivelo, ruskosuo- ja nuolihaukka, jänkäsirriäinen, kurki ja nokikana.
Satunnaiset pesimälajit: jänkäkurppa, luhtahuitti, luhtakana, viitakerttunen, pensassirkkalintu, kuhankeittäjä ja satakieli.
Muuttolinnusto: Ainali yhdessä muiden järvien kanssa muodostaa kansainvälisesti merkittävän vesilintujen ja kahlaajien muutonaikaisen levähdysalueen. Vesilintuja on laskettu toukokuussa Ainalilta yli 2000 ja kahlaajiakin lähes sama määrä. Koko järviryhmän yhteenlasketut lepäilijämäärät ovat vähintään kaksinkertaisia. Alueen muista järvistä erityisesti Apaja, Osmanki ja Litukka ovat vesilintujen suosimia lepäilyjärviä. Yli tuhanteen lepäilijään ovat yltäneet ainakin tukkasotka, telkkä, tavi, haapana, suokukko ja Iiro. Pohjoisen pesimäalueilta saapuneet joutsenet kerääntyvät Osmangille ja Litukalle syys- ja lokakuun vaihteessa. Enimmillään niitä on laskettu yli 400 lintua.
Satunnaislajit: harmaahaikara, harmaasorsa, maa- ja kiljukotka, haarahaukka, kalasääski, lampiviklo ja mustatiira. (JP)
Kortteinen
Ajo-ohje: Kortteinen sijaitsee Piippolan kunnassa Pulkkila-Iisalmitien numero 19 varressa. Järvi näkyy valtatielle koko sen 4,5 km:n pituudelta. Kangaskylässä tien varressa sijaitsevalta harjulta voit oivallisesti tarkkailla järven itä- ja keskiosaa. Pääosa linnuista pesii juuri täällä. Käänny 7 km:n päässä Piippolasta venevalkamaan johtavalle soratielle. Tänne voit jättää auton ja nousta harjun päälle tai kiikaroida alhaalta venevalkamasta.
Alueen kuvaus: Kortteinen on noin 600 ha:n suuruinen säännöstelyallas, joka on rakennettu patoamalla 1960-luvun lopulla Lamujoki Peltoperän kohdalta. Ennen vesitystä alue on ollut luonnonniittyä ja suota. Pohjasta noussut turve on muodostanut lähes koko järven kattavan rahkalauttamosaiikin. Järven rannoilla ja osin lautoillakin kasvaa pensaikkoa. Harvaa maaseutuasutusta on järven länsipäässä ja pohjoispuolella valtatien varressa. Järven eteläpuoli on asumatonta. Linnusto: Kortteisen turvelautoilla pesii runsaasti vesi- ja lokkilintuja. Vesilintuja on havaittu pesimäaikana 8-10 lajia. Vuonna 1992 niiden parimäärä oli noin 80. Arvokkaimpia lajeja ovat kuikka, härkälintu, silkkiuikku, lapasorsa ja punasotka. Lokkilintuja pesii peräti 71ajia. Vuonna 1992 naurulokkeja laskettiin yli 100 paria ja pikkulokkeja lähes 50 paria. Kortteinen on Keski-Pohjanmaan Evijärven ohella maamme vankin mustatiiran pesimäpaikka. Siellä pesii vuosittain 5-10 mustatiiraparia. Erikoisimpia Kortteisen rantapensaikoista ja -metsistä kuultuja varpuslintuja ovat olleet pensaskerttu, mustarastas ja satakieli. Lamujoessa talvehtii säännöllisesti koskikara.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: tavi, haapana, tukkasotka, jouhi- ja sinisorsa, nauruja pikkulokki, kalatiira, isokuovi, Iiro, valkoviklo, ruokokerttunen ja pajusirkku.
Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, härkälintu, silkkiuikku, lapasorsa, punasotka, ruskosuo- ja nuolihaukka, lapin- ja mustatiira, kurki, lehtokurppa ja suopöllö.
Satunnaislajit: joutsen, metsä- ja kanadanhanhi, maakotka, kalasääski, vesipääsky ja pikkutylli. (AA)
Vähä Lamujärvi
Ajo-ohje: Vähä Lamujärvi sijaitsee Piippolan kunnan Lamun kylässä lähellä Kokkola-Kajaani kantatietä nro 85. Piippolan kirkonkylästä paikalle pääset ajamalla Museotietä 15 km Saviselkään päin. Järvi jää tien vasemmalle puolelle.
Alueen kuvaus: Vähä Lamujärvi on noin 300 ha:n säännöstelyallas. Koko vesialueen kattaa sankka, repaleinen rahkalauttamatto, joka tarjoaa oivallisia pesäpaikkoja järven linnuille. Järveä ympäröivät harva maaseutuasutus ja viljelykset. Linnustoa voit kiikaroida Liejuojan sillan luota. Järven pohjoisosaa voit tarkkailla Vähäojan suun säännöstelypadolta ja itäosaa Kettulan talojen luota maantieltä.
Pesimälinnusto: Vähä-Lamujärvellä on retkeilty vähän, eikä siellä ole tehty pesimäaikaisia parimäärälaskentoja. Runsaimpia pesiviä vesilintuja ovat tavi, haapana ja tukkasotka. Silkkiuikkuja pesii 5 paria. Niiden ohella järven mielenkiintoisimmat pesivät vesilintulajit ovat härkälintu, laulujoutsen, heinätavi ja lapasorsa. Mustalintu on myös havaittu pesimäaikana. Järvellä pesii pieni nauru- ja pikkulokkien yhdyskunta. Yleisimmät kahlaajat ovat Iiro ja isokuovi. Mustaviklo ja lehtokurppa ovat järven erikoisimmat pesimäaikaan havaitut kahlaajat. Kurki pesii myös säännöllisesti järvellä. Hyvinä myyrävuosina järvellä pesii sinisuohaukka. Yleisimmät varpuslinnut ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Satakieli lauloi järven rantametsikössä vuonna 1988. (AA)
Kivijärvi
Ajo-ohje: Kivijärvi sijaitsee Pyhännän kunnassa Pulkkila-Iisalmi tien numero 19 varressa 7 km Pyhännältä Piippolan suuntaan. Aja Lamujoelle menevää tietä 80 metriä ja käänny vasemmalle johtavalle tieuralle. Jätä auto 150 m:n päähän. Tästä oikealle menevä polku johtaa lintutornille, joka on järviaukean reunassa.
Alueen kuvaus: Kivijärvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi. Se on kankaiden ympäröimä järvi, jota on useampaan otteeseen yritetty kuivata. Veden eri korkeuksista ovat muistoina tornille johtavan polun varressa näkyvät rantavallit. Ennen 150 ha:n kokoisesta järvestä on vesialuetta jäljellä noin 20 ha. Suurin osa järviaukeasta on saraniittyä. Saraikkoa on aikoinaan niitetty karjanrehuksi. Järven länsipuolella Lamujoentien varressa on omakotitaloasutusta. Järviaukean itäreunan tuntumassa on kaksi asuttua taloa. Kesämökkiasutusta ei ole.
Pesimälinnusto: Kivijärvelle antaa leimansa suuri lokkikolonia. Vuonna 1992 siinä pesi noin 100 naurulokki- ja neljä pikkulokkiparia. Vesi- ja kahlaajalajistot ovat monipuolisia, mutta niiden parimäärät ovat aika pieniä. Arvokkaimmat pesivät vesilintulajit ovat silkki- ja mustakurkku-uikku, joutsen, lapasorsa ja heinätavi. Kesällä 1994 järvellä oleskeli pikku-uikku. Öisin järvellä voi kuulla jänkäkurpan soidinkopsutusta. Muista lintuvesilajeista tärkein on ruskosuohaukka. Vuonna 1989 saraniityllä huittasi kolme luhtahuittia. Erikoisimmat rantametsissä pesivät lajit ovat nuolihaukka ja pikkutikka.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: tukkasotka, tavi, haapana, naurulokki, isokuovi, liro ja pajusirkku.
Harvalukuiset pesimälajit: silkki- ja mustakurkku-uikku, laulujoutsen, sini-, jouhi- ja lapasorsa, heinätavi, rusko suo- ja nuolihaukka, kurki, pikkulokki, valkoviklo, jänkäkurppa, suokukko ja pikkutikka.
Satunnaislajit: pikku-uikku, punasotka, luhtahuitti ja mustaviklo. (AA)
Kansanneva ym.
Ajo-ohje: Kansannevan-Kurkinevan-Muurainsuon soidensuojelualue sijaitsee Pyhännällä noin 3 km kirkonkylästä itään. Alueen pohjoisosan halkaisee Kokkolasta Kajaaniin vievä kantatie nro 85 ja eteläreunaa sivuaa Oulun suunnasta Iisalmeen vievä valtatie nro 19. Alueella retkeily on vapaata. Retki on vaivattominta aloittaa jommalta kummalta aluetta sivuavalta tieltä. Kajaanin tieltä pääset Kansannevalle ja Kurkinevalle. Iisalmen tieltä puolestaan saavutat helposti Muurainsuon. Tien varren parkkipaikalta lähtee suolle kilometrin pituinen pitkospuupolku. Jokamiehenoikeuksiin perustuen saat telttailla alueella lyhytaikaisesti. Tulentekoon tarvitset Metsähallituksen luvan. Retkeillessäsi tarvitset peruskartan pienennöksen nro 34131 (1 :50000) tai peruskartat nro 3413 04 ja nro 3413 05.
Alueen kuvaus: Kansannevan soidensuojelualueen pinta-ala on 13 km2. Suota alueesta on yli 80 %. Rämeitä ja nevoja on kutakuinkin yhtä paljon. Korpia on vajaa 5 % suoalasta. Metsäsaarekkeet ovat männiköitä. Yli 100-vuotiaiden männiköiden osuus koko metsäalasta on 35 %. Linnustoltaan parhainta aluetta on märkä Kansanneva, jonka keski- ja eteläosassa on laajoja rimpiä. Kurkineva on edellistä kuivempi avosuo. Muurainsuo on soidensuojelualueen helppokulkuisin osa, jonka nevakeskustaa ympäröi vaihtelevan levyinen rämereunus.
Linnusto: Soidensuojelualueella pesii yli 70 lintulajia. Linjalaskentojen mukaan maalinnuston tiheys on alhainen, 67,3 paria/ km2. Vesilintuja on havaittu pesimäaikana 6 lajia ja kahlaajia 14 lajia. Vesilinnuista arvokkaimmat lajit ovat joutsen ja metsähanhi sekä kahlaajista jänkäkurppa ja mustaviklo. Myös vesipääskystä on tehty pesintään viittaavia havaintoja. Metsäsaarekkeissa pesiviä petolintuja ovat tuuli-, ampu- ja nuolihaukka. Muita metsissä pesiviä erikoisuuksia ovat metso ja pohjantikka. Alueen soilla on levähtänyt kymmeniä kevätmuutolla olevia metsähanhia.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: avo soilla Iiro, pikkukuovi, valkoviklo, kapustarinta, isokuovi, taivaanvuohi, suokukko, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reunametsissä teeri, pajulintu, peippo, metsäkirvinen, harmaasieppo ja vihervarpunen.
Harvalukuiset pesimälajit: joutsen, metsähanhi, sinisorsa, tavi, jouhisorsa, sinisuo-, nuoli-, ampu- ja tuulihaukka, riekko, metso, kurki, jänkä- ja lehtokurppa, musta- ja metsäviklo, suopöllö, pohjantikka, kiuru, isolepinkäinen ja korppi. (AR)
Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue.
Neittävänjärvi
Ajo-ohje: Löydät Neittävänjärvelle ajamalla Kestilästä tietä numero 821 noin 13 km Vaalaan päin, jolloin tulet vasemmalle kääntyvän Muhoksen tien risteykseen. Muhokselta tietä numero 825 samaan risteykseen on matkaa 50 km. Aja risteyksestä vielä 100 metriä Vaalan suuntaan ja käänny oikealle lähtevälle Mustamaan tielle. Jatka tätä tietä noin 6 km ja käänny sen jälkeen oikealle Lehdonperän tielle. Aja Lehdonperän tietä noin 2 km, jolloin saavut peltoaukean reunaan. Aukealta kääntyy oikealle autiotaloon vievä tie. Jätä auto tähän ja jatka matkaa jalan. Kulje talon pihaan saakka ja lähde seuraamaan talon länsipuolelta järvelle vievää polkua. Kuljettuasi polkua noin 600 m oletkin jo järvellä. Kumisaappaat ovat tarpeen.
Alueen kuvaus: Neittävänjärvi on matala, reheväkasvuinen lintujärvi. Sen pinta-ala on n. 30 ha, josta avovettä on vain n. 12 ha. Ruovikko on vallannut rantavesiä. Rannat ovat matalakasvuista, hyllyvää raate- ja saraniittyä. Järven pohjois- ja länsireunoilla kasvaa pensaikkoa, itäpuolella kohoaa korkeampi mäntykangas ja eteläpuolella avautuu suo. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja kesäkuu.
Linnusto: Neittävänjärvellä on tavattu pesivänä 73 lintulajia. Vesilintuja on havaittu pesimäaikana 8 ja kahlaajia 10 lajia. Molempien ryhmien parimäärä on melko pieni, noin 25 paria. Arvokkaimmat pesivät vesilintulajit ovat silkkiuikku, joutsen ja mustalintu. Kesäöinä järveltä voi kuulla jänkäkurpan erikoista soidinkopsutusta. Järven lokkikoloniassa pesii 20-30 paria naurulokkeja ja yksittäisiä pikkulokki- ja kalatiirapareja. Loput pesimälajeista ovat pääosin varpuslintuja, jotka pesivät järveä ympäröivissä rantapensaikoissa ja -metsissä. Lähimetsissä pesivän nuolihaukan voi nähdä saalistamassa järvellä sudenkorentoja tai pikkulintuja. Järven muuttolinnustosta ei ole tietoja.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: tukkasotka, tavi, naurulokki, ruokokerttunen ja pajusirkku.
Harvalukuiset pesimälajit: silkkiuikku, joutsen, jouhisorsa, haapana, mustalintu, kurki, jänkäkurppa, suokukko, nuolihaukka, pikkulokki ja kalatiira.
Satunnaislajit: jänkäsirriäinen. (RK)
Suuri Veneneva-Heponeva-Viirineva
Ajo-ohje: Suuren Venenevan-Heponevan-Viirinevan soidensuojelualue sijaitsee noin 15 km Kestilän kirkonkylän pohjoispuolella. Aja Kestilän kirkonkylältä noin 13 km Vaalaan päin tietä nro 821 ja käänny Muhokselle menevälle tielle nro 825. Aja tietä noin 11 km, jolloin tulet Kantokanavan sillalle. Sillan jälkeen käänny heti vasempaan ja ajettuasi tätä tietä noin 4 km saavut Kantojärven parkkipaikalle. Muhoksen suunnalta Kantokanavan sillalle on matkaa noin 40 km. Kantojärven kautta pääset soidensuojelualueen linnustoltaan parhaille Suuren Venenevan ja Venenevan alueille. Soilla liikkuessa kumisaappaat, kartta ja kompassi ovat välttämättömät. Liikkuessasi alueella tarvitset välttämättä peruskartat Tuulijärvi nro 3414 03 ja Heponeva nro 3412 12.
Alueen kuvaus: Suuren Venenevan-Heponevan ja Viirinevan soidensuojelualue yhdessä Pelson luonnonpuiston, Tuulisuon ja Vahtinevan kanssa muodostavat valtaisan, noin 9000 ha:n Pelson suolakeuden. Metsäautotiet eivät riko alueen erämaista tunnelmaa. Pelson suot ovat pohjoispohjalaisia aapoja, joilla vaihtelevat märät, matalajänteiset rimpinevat ja kuivemmat kalvakkanevat. Metsäsaarekkeet kelopuineen ja suolampareet tekevät ympäristöstä vaihtelevan. Tyrnävänjoen latvoilla oleva Pitkäjärvi on alueen suurin järvi. Suuren Venenevan alueella tehtiin 1980-luvun alussa luvaton ojitus. Kaivetut laskuojat tukittiin myöhemmin, mutta ojituksen jäljet näkyvät vielä pitkään. Vaikka luonnonpuiston puolella liikkuminen on kielletty, saa suolakeuden muissa osissa kulkiessa hyvän kuvan alueen linnustosta. Edustavia rimmikoita on monin paikoin. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja kesäkuu.
Linnusto: Soidensuojelualueen linnusto on erittäin monipuolinen. Siellä on havaittu yli 100 lintulajia. Vesilintuja on nähty pesimäaikana 13 lajia ja kahlaajia 12 lajia. Alueella pesii useita metsähanhipareja. Kantojärvellä on nähty mustakurkku-uikku ja rimmikoilla pesii säännöllisesti kaakkureita. Jänkäsirriäinen on alueen yleisimpiä kahlaajia. Suurella Venenevalla pesi vielä 1980-luvun alussa 150-200 naurulokkiparia, mutta nykyään ne ovat hävinneet lähes kokonaan. Harmaalokki onkin nykyään alueen runsain lokkilaji. Avosoilla näkee usein saalistavan tuuli-, nuoli- tai ampuhaukan. Vuonna 1994 Suuren Venenevan alueella asusti punajalkahaukkapari. Luonnonpuistossa tehtyjen linjalaskentojen mukaan alueen lintutiheys on kohtalainen, 93,3 paria/km2.
Runsaslukuisimmat lajit: avosoilla metsähanhi, taivaanvuohi, Iiro, suokukko, pikkukuovi, jänkäsirriäinen, harmaalokki, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reuna-alueilla riekko, teeri, pajulintu, harmaasieppo, metsäkirvinen, järripeippo, peippo, pajusirkku, pensastasku, urpiainen, pohjansirkku ja punakylkirastas.
Harvalukuiset/mielenkiintoiset lajit (parimäärineen): kuikka (1), kaakkuri (1-2), mustakurkku-uikku (0-1), joutsen (5-6), haapana, jouhisorsa, heinätavi (0-1), mustalintu (0-1), pikkulokki, metso, pyy, kurki, pikkutikka (1-3), pohjantikka (3), hiiripöllö (0-2), suopöllö, varpus- ja sinisuohaukka, nuolihaukka (3), tuulihaukka (0-3), ampuhaukka (0-2), muuttohaukka (1), jänkäkurppa (5), töyhtöhyyppä, mustaviklo (0-3), kiuru, kulorastas ja korppi.
Satunnaislajit: pikkujoutsen, punajalka- ja tunturihaukka, tunturi- ja lapinpöllö. (RK & AO)
Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue.