PPLY-junioreilla oli vähän salaperäinen pöllönrengastusretki, osanottajat kutsuttiin.
Helmipöllönpojat rengastettiin oikeasta luonnonpesäkolosta, pystyyn kuolleesta haavasta. Emolintuja ei näkynyt koko aikana, mutta kaikki neljä poikasta vaikuttivat reippailta ja terveiltä. Samoin tietenkin retkeläiset, joista kuvissa näkyy ainakin Olli ja Linnea Haapala, Petri Kääriä, Antti Lindholm, Ilkka Ruuska sekä itse rengastaja Markku Hukkanen.
Lapinpöllöt asuivat entistä kanahaukan pesää korkealla kuusessa. Maahan sieltä näkyi vain leveä päälaki ja keltaiset, meitä tarkoin seuraavat silmät. Emo kurkisti alas ja poistui pesästä heti kun puun runko tärähti ylöskiipeävän miehen voimasta. Kohta pöllö palasi lentäen suoraan päin pesää, ei kuitenkaan käynyt rengastajaan kiinni. Emopöllö oli varsin isokokoinen yksilö, niinpä tosin rengastajakin. Aivan pesänviereisen kuusen oksalla lintu istui, tarkkaili meitä ja napsutti nokkaansa hyvin kuuluvasti lopun siitä ajasta, jonka häiriköimme sen kodissa.
Kolmas rengastuskohde oli varpuspöllöpoikue. Varpuspöllöt kortteerasivat pöntossä, melkein maassa, muovinen jätesäkki esiliinaksi pöntön eteen asetettuna. Esiliinalla näkyi varpuspöllön ruoantähteitä. Pesässä emo lämmitteli untuvikkopoikasiaan. Nokannapsuttelu alkoi heti, kun pöntönreiän sulki. Pesän aidoista, luonnollisista tuoksuistakin pääsimme nauttimaan. Hyvin pärjäili tämäkin pöllöperhe, elävän liharavinnon ystäviä kun ovat.
Mitäpä tuumivat retkestä tulevat rengastajat ? Se ehkä selviää oheisista kuvista...
Kuvat ja teksti Pekka Ruuska
| < Edellinen | Seuraava > |
|---|