Ajo-ohje: Olvassuon - Oravisuon - Näätäsuon - Sammakkosuon - Verkonlamminsuon soidensuojelualue sijaitsee Pudasjärven eteläosassa, osittain Utajärven puolella. Alue on laaja, joten sen eri soille pääsee helpoiten eri reittejä. Olvassuolle pääset Utajärven Juorkunan kylästä. Aja Olvasjärvelle vievää tietä n. 21 km. Käänny sitten vasemmalle vievälle pikkutielle, joka johtaa Ison Olvasjärven pohjoisrannalle. Aja sitä noin 2 km ja pysäköi auto tien reunaan. Olvassuon itäiset rimmikot ovat kilometrin päässä koillisessa. Samaa reittiä pääset myös Pienelle Olvasjärvelle. Sinne pääset kävelemällä Ison Olvasjärven pohjoisrannalta vajaa kilometri pohjoiseen (ojitusalueen läpi). Olvassuon läntinen rimmikko on Pienen Olvasjärven pohjoispuolella. Sinne pääset parhaiten kiertämällä järven länsipuolelta.
Oravisuolle pääset Pudasjärven Hetekylästä Keinäsperälle vievää tietä. Käänny Keinäsperän kohdalta noin 12 km:n ajon jälkeen oikealle Nuorittajoen sillan yli. Jatka sitten vasemmalle vievää tietä. Käänny 4 km:n ajon jälkeen vasemmalle ja aja metsäautotien päähän. Oravisuon rimmikkoalue alkaa kaakossa 1 km:n päässä. Samaa reittiä pääset myös Olvassuon länsiosaan ja Pienelle Olvasjärvelle, jos jatkat tien päähän Kavalaan asti. Olvassuon läntinen rimmikko on 2 km:n päässä suoraan tien eteläpuolella. Kavalasta pääset Pienelle Olvasjärvelle seuraamalla sen laskuojaa etelälounaaseen .
Näätä-, Sammakko- ja VerkonlamminsuolIe pääset valtatie 20:ltä kääntymällä 4 km Pudasjärven keskustan länsipuolelta etelään Ruottisenharjuun vievälIe tielle. Käänny noin 10 km:n ajon (vasemmalla vanhoja sorakuoppia) jälkeen oikealle kääntyvälle pienelle metsätielle. Kilometrin ajon jälkeen ovat Sammakkolampi ja 
Sammakkosuo tien vasemmalla puolella. Tällä kohdalla tiellä on puomi, joka on auki vain hilla-aikana. Sammakkosuo jatkuu tästä 3 km etelään. Kolmen kilometrin päässä päätiestä on tien oikealla puolella Kuivatuslampi ja sen takana on Verkonlamminsuo. Runsaan 7 kilometrin päässä päätiestä tien vasemmalla puolella on Näätäsuo.
Koko soidensuojelualue on GT-kartassa nro 13, mutta retkeillessäsi Olvas- ja Oravisuon alueella tarvitset peruskartan nro 3531 01 ja Näätä-, Verkkolammin- ja Sammakkosuon alueella peruskartan nro 353102.
Alueen kuvaus: Soidensuojelualueen pintaala ylittää reilusti sata neliökilometriä. Alue rajoittuu kaakossa Olvassuon luonnonpuistoon, missä liikkuminen on kielletty. Nuorittajoki ja sen sivujoki, Piltuanjoki, jakavat alueen kolmeen suunnilleen yhtä suureen osaan. Alueen keskiosa on järvetöntä. Muuallakin järvet sijoittuvat suoalueen reunaosiin. Isompia järviä on kolme: eteläosassa Iso ja Pieni Olvasjärvi sekä pohjoisosassa Ruottisen järvi. Lisäksi pohjoisosassa on kymmenkunta pienempää järveä tai lampea. Alueen suoluonto on monipuolista sisältäen toistakymmentä erilaista suotyyppiä: rämeiden, nevojen ja korpien yhdistelmiä. Linnustollisesti merkittäviä rimpinevoja on Olvas-, Oravi- ja Näätäsuolla. Järvistä linnustollisesti paras on Pieni Olvasjärvi. Metsät ovat enimmäkseen jäkälikkö- ja kanervakankaita. Olvas-, Oravi- ja Näätäsuon alueella kulkiessa on kompassi välttämätön.
Pesimälinnusto: Soidensuojelualueella ja luonnonpuistossa on tavattu pesivänä noin 115 lintulajia, joista 17 on vesilintu-, 15 petolintu-, 16 kahlaaja- ja 5 lokkilintulajia. Loput ovat pääosin varpuslintuja. 
Joukossa on useita harvinaisuuksia. Valtaosa vesi- ja rantalinnuista pesii järvien rantamilla. Silkkiuikut pesivät Isolla Olvasjärvellä ja härkälintu, heinätavi sekä lapasorsa Pienellä Olvasjärvellä. Alueen ainoa nokikanapari on pesinyt RuottisenjärveIlä. Jänkäsirriäinen on yleinen märillä rimmikoilla. Muita mielenkiintoisia kahlaajia, jänkäkurppia, mustaviklojaja vesipääskyjä pesii myös useita pareja. Linjalaskennoissa eri suoalueiden linnustotiheys on ollut 72-122 parialkm2.
Runsaslukuisimmat pesimälajit (ei varpuslintuja): metsähanhi, tavi, telkkä, tukkasotka, pyy, riekko, teeri, Iiro, taivaanvuohi, töyhtöhyyppä, suokukko, jänkäsirriäinen, kapustarinta, pikkukuovi, valkoviklo, isokuovi, nauru- ja harmaalokki ja kalatiira.
Harvalukuiset/mielenkiintoiset pesimälajit (parimäärineen): kuikka (3-4), kaakkuri (1-2), silkkiuikku (2-5), härkälintu (0-1 ),joutsen (4-6), jouhisorsa, heinätavi (0-2), lapasorsa (0-1), isokoskelo (0-1), uivelo (0-5), nokikana (0-1), maakotka, sini suo- ja kanahaukka, piekana (0-2), mehiläis-, tuuli-, ampu- ja muuttohaukka, nuolihaukka (1-3), metso, kurki, jänkä- ja lehtokurppa, metsä- ja mustaviklo, vesipääsky, kalalokki, lapintiira, hiiri-, lapin-, suo- ja helmipöllö, palokärki, pikku- ja pohjantikka, tilhi, musta- ja kulorastas, tiltaltti, töyhtötiainen, puukiipijä, pikku- ja isolepinkäinen, kuukkeli, korppi, kirjosiipi- ja isokäpylintu ja pikkusirkku. Sinirinta pesi todennäköisesti kesällä 1977 ja vuonna 1993 luonnonpuiston koillisosassa lauloi sinipyrstö.
Muuttolinnusto: Keväisin Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos seuraa alueen metsähanhikantoja. Seurannan yhteydessä on nykyisin tavattu miltei säännöllisesti Iyhytnokka- ja tundrahanhia. Keväällä 1993 nähtiin kahdesti myös valkoposkihanhia. Yksinäisen linnun lisäksi alueen kautta muutti 42 valkoposkihanhen parvi. Lisäksi alueella on nähty muuttavia mustalintuja ja pilkkasiipiä sekä vaeltavia pyrstötiaisia. Kaikkiaan soidensuojelualueella ja luonnonpuistossa on havaittu yli 140 lintulajia.
Satunnaislajit: harmaahaikara, kanadanhanhi, harmaasorsa, merikotka, punajalkaviklo ja turturikyyhky. Joinakin lauhoina talvina Iso Olvasjärveen laskevan Kiiskiojan latvoilla on talvehtinut 1-2 koskikaraa. (TK)
Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu, p. 981-8866600