Ajo-ohje: Kuusisuon-Hattusuon soidensuojelualue sijaitsee Ylikiimingin ja Pudasjärven rajalla, Oulusta Kuusamoon menevän valtatien eteläpuolella. Hattusuolle pääset helpoimmin kääntymällä valtatieltä numero 20 Hirvisuon 
soidensuojelualueen pysähdyspaikan jälkeen oikealle. Palokankaan metsäautotielle. Tien päästä Hattusuon eteläosan rimmikoille on vajaan parin kilometrin kävelymatka. Kuusisuolle pääset jatkamalla valtatietä numero 20 eteenpäin runsas 5 km. Vajaa kilometri Panumajärven tienhaaran jälkeen kääntyy oikealle pieni metsätie. Juuri ennen metsätietä valtatiellä on levähdyspaikka. Metsätie kulkee Ollinkangasta myöten Kuusisuon länsipuolelle. Auto on syytä jättää metsätien varrelle ennen soidensuojelualueen rajakylttejä. Tie jatkuu hyväkuntoisena polkuna useita kilometrejä seuraten kuivaa kangaskaartoa. Kuusisuon-Hattusuon alueen löydät GT-kartasta 12, mutta retkeillessäsi siellä tarvitset peruskartan nro 341305.
Alueen kuvaus: Kuusisuon-Hattusuon soidensuojelualueen pinta-ala on reilut 2500 ha. Alueen avosuot ovat tyypillisiä Pohjoispohjalaisia aapoja. Linnustollisesti parasta osaa ovat soidensuojelualueen keskiosan laajat rimmikot. Kuusisuon itäosassa on suuri rimmikkoalue. Hattusuon rimmikot sijaitsevat soidensuojelualueen eteläosassa. Hattusuon lähistöllä on lähes 100 ha:n suuruinen vanha ojitusalue. Suojelualueen länsiosassa on Kaunislampi.
Retkeily alueella: Ollinkankaan tien päästä lähtevät, kangaskaartoja pitkin kulkevat polut ovat helppokulkuisia. Poluilta on helppo poiketa Kuusisuon eri osiin ja soidensuojelualueen keskiosan rimmikoille. Liikkuessasi soidensuojelualueella on kompassi tarpeen. Suot ovat monin paikoin vaikeakulkuisia, joten retkivarustuksen pitää olla sen mukainen.
Linnusto: Soidensuojelualueella on havaittu noin 70 lintulajia. Linjalaskennoissa alueen linnustotiheys on ollut 107,9 paria/km2. Soiden metsähanhikanta on varsin vahva, mutta muita vesilintuja on vähän. Lajistoon kuuluvat joutsen, tavi, sinisorsa, tukkasotka, mustalintu ja telkkä. 
Lokkilinnuista pesii säännöllisesti vain harmaalokki. Kahlaajia pesii vakinaisesti 11 lajia. Niistä runsaslukuisimmat ovat suokukko, Iiro ja taivaanvuohi sekä arvokkaimmat mustaviklo, jänkäkurppa ja jänkäsirriäinen. Avosoilla näkee usein saalistelevan sinisuo-, tuuli- tai nuolihaukan, joskus jopa maakotkan. Reunarämeillä ja kangaskaarroilla riekot ja metsot ovat yleisiä. Muutonaikaista linnustoa ei tunneta.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosoilla riekko, suokukko, Iiro, taivaanvuohi, iso- ja pikkukuovi, valkoviklo, kapustarinta, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reunametsissä pajulintu, harmaasieppo, metsäkirvinen, järripeippo, pajusirkku, peippo ja pohjansirkku.
Harvalukuiset pesimälajit: joutsen, metsähanhi, mustalintu, mustaviklo, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, sinisuo-, tuuli-, nuoli- ja kanahaukka, kurki, harmaalokki, suopöllö, käenpiika, kiuru, kulorastas, sirittäjä, idänuunilintu, töyhtötiainen, isolepinkäinenja korppi. (AO)
Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu, p. 981-8866600