Ajo-ohje: Jolosjärvi sijaitsee Joloskylässä 13 km Ylikiimingin kirkolta pohjoiseen. Ajaessasi Oulusta valtatietä numero 20 noin 31 km käänny oikealle Ylikiiminkiin menevälIe tielle numero 834. Ajettuasi tätä noin 7 km käänny vasemmalle Timolansaareen menevälle pienelle soratielle. Noin kilometrin ajon jälkeen saavut Jolosjärven pohjoisosan ylittävälle sillalle. Tältä kohdalta näet suuren osan järven pohjois- ja keskiosasta. Palattuasi takaisin Ylikiimingin tielle aja 1,5 km eteenpäin, jolloin tulet vasemmalle kääntyvään Kortesuon risteykseen. Ajettuasi tätä tietä vajaan kilometrin saavut Jolosjärven eteläpäähän . Tie kulkee Joloskylän peltoaukeilla, joten tieltä on hyvä näkyvyys järven eteläosiin. Ylikiimingin suunnalta tullessasi Kortesuon tienhaara on noin 14 kilometrin ja Timolansaaren risteys noin 15,5 kilometrin kohdalla. Jolosjärven löydät GT-kartasta nro 12.
Alueen kuvaus: Jolosjärvi on 77 hehtaarin kokoinen, matala kortejärvi. Rannoista yli puolet on peltoa, joilta valuvat ravinteet ovat rehevöittäneet varsinkin järven eteläpään. Järvikortteen lisäksi Jolosjärvellä kasvaa runsaasti rantapalpakkoa ja ulpukoita.
Retkeily alueella: Timolansaaren sillalta ja järven eteläosan tieltä pystyy havainnoimaan lähes koko järven. Paras retkeilyaika on toukokuun lopussa ja kesäkuussa. Myöhemmin kesällä runsas vesikasvillisuus vaikeuttaa lintujen näkemistä.
Linnusto: Vuonna 1993 tehdyn selvityksen mukaan Jolosjärven lintulajisto on monipuolistunut,
mutta kokonaisparimäärä on pienentynyt 1970-lukuun verrattuna. Järvelle leimaa antava on sen eteläpään lokkikolonia. Vuonna 1993 koloniassa pesi yksi harmaa-, 155 nauru- ja 95 pikkulokkiparia sekä neljä kala- ja yksi lapintiirapari. Samana vuonna järvellä pesi 11 vesilintulajia, joiden parimäärä, 44 paria, oli varsin alhainen. Niistä arvokkaimmat lintuvesilajit olivat mustakurkku-uikku, heinätavi ja uivelo. Joutsen pesii läheisellä pikkujärvellä, mistä emot kuljettavat poikueen myöhemmin kesällä Jolosjärveen. Kahlaajia pesi 13 lajia. Niiden parimäärä oli myös vähäinen, noin 30 paria. Erikoisimmat kahlaajalajit olivat jänkäkurppa, punajalkaviklo ja vesipääsky. Muutonaikaista linnustoa tunnetaan heikosti.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: nauru- ja pikkulokki, t
ukkasotka, telkkä, sinisorsa, suokukko, taivaanvuohi, pajulintu, ruokokerttunen ja pajusirkku.
Harvalukuiset/mielenkiintoiset pesimälajit: mustakurkku-uikku, heinätavi, uivelo, jänkäkurppa, punajalkaviklo, vesipääsky, nokikana, kurki, suopöllö, sinisuohaukka ja pensassirkkalintu.
Satunnaislajit: mustalintu ja mustatiira. (AO & JP)
Kirjallisuus
Pessa, J. 1994: Ylikiimingin Jalasjärvi runsaasti lajeja, vähän pareja. - Aureola 19: 75-89.