Ajo-ohje: Niittysuon-Siiransuon alue sijaitsee Utajärven pohjoisosassa Juorkunan kylässä. Aja Ylikiimingin kirkonkylästä noin 25 km Hetekylän kautta Pudasjärvelle vievää tietä ja käänny kunnanrajan kohdalta etelään vievälle metsäautotielle. Suoalue on tämän metsäautotien varrella. Käydessäsi suoalueen eri kohteissa voit mukavasti siirtyä autolla eteenpäin seuraavan kohteen lähelle. Niittysuon rimmikot ovat noin 11 km:n kohdalla tien molemmin puolin. Siiranlampi on noin 13 km:n kohdalla tien oikealla puolella, 300 m:n päässä tiestä. Lammelle johtaa polku. Siiransuon läntiset rimmikot ovat noin 16 km:n kohdalla kilometrin päässä tieltä. Auton voit jättää metsäautotien reunaan, Siiranlammen kohdalla olevalle pysäköintipaikalle tai Kivi-Sorsuan järven luo. Järven rannalla on metsähallituksen varauskämppä. Niittysuon-Siiransuon alueen löydät GT-kartasta nro 12, mutta retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartat nro 342409 ja nro 342412.
Alueen kuvaus: Niittysuo on pieni, rimmikkoinen, metsäautotien halkaisema soidensuojelualue. Sen pinta-ala on 424 ha. Molemmin puolin tietä sijaitsee suuria rimmikoita. Siiransuo on yli 1000 hehtaarin kokoinen rimpisuo. Metsäiset saarekkeet jakavat suon pienempiin osiin. Siiransuolla on kaksi rimmikkoaluetta. Niissä on vesipinta-alaa melko paljon, mutta se on rikkonaista. Rimmet ovat karuja mutakoita, joissa kasvaa niukasti vesikasveja. Suon itäosassa ei ole rimpiä, mutta suo on sielläkin hyvin märkää. Lounaisosassa on laaja kortevaltainen rimpineva. Siiransuolla on useita lampia, joista suurin ja linnustoltaan monipuolisin on Siiranlampi. Siiransuo on varattu turvetuotantoalueeksi. Koko alueen linnustollisesti arvokkaimmat osat ovat Siiransuolla, joten se tulisi liittää Niittysuon soidensuojelualueeseen. Parasta retkeilyaikaa on toukokuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.
Linnusto: Soiden pesivä kahlaaja- ja vesilintulajisto ovat monipuolisia. Alueella pesii vakinaisesti 9 vesilintu- ja 12 kahlaajalajia. 
Metsähanhen pesimäkanta on vahva, 5-10 paria. Mielenkiintoisimmat vesilintulajit ovat kaakkuri, kuikka ja joutsen sekä kahlaajat jänkäkurppa, jänkäsirriäinen ja mustaviklo. Lokkilintuja pesii kymmenkunta paria. Säännöllisesti pesiviä petolintuja ovat nuoli- ja ampuhaukka sekä hyvinä myyrävuosina sinisuohaukka. Rämereunoilla pesiviä lajeja ovat riekko ja isolepinkäinen. Muuttoajan linnustoa ei tunneta.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosoilla metsähanhi, sinisorsa, tavi, tukkasotka, telkkä, riekko, teeri, kapustarinta, taivaanvuohi, suokukko, valkoviklo, Iiro, niittykirvinen ja keltavästäräkki ja reunametsissä pajulintu, järripeippo, harmaasieppo, metsäkirvinen, peippo ja vihervarpunen.
Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, kaakkuri, joutsen, jouhisorsa, nuoli- ja sinisuohaukka, kurki, jänkäkurppa, jänkäsirriäinen, musta-ja metsäviklo, rantasipi, harmaa- ja nauTUlokkt, kalatiira ja isolepinkäinen. Satunnaislajit: mustakurkku-uikku, punasotka ja aili. (TK)
Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu, p. 981-8866600