Ajo-ohje: Räkäsuo sijaitsee Oulujoen ja Sanginjoen välissä Ylikiimingin. Muhoksen ja Utajärven kuntien rajamailla. 
Keskeinen osa Räkäsuosta kuuluu Oulun kaupungin maihin. Helpoimmin Räkäsuolle pääset Ylikiimingin Vepsänkylän kautta. Ylikiimingin-Puolangan tieltä lähtee Vepsänkylästä Vepsänjärven itäpäästä etelään hyväkuntoinen Kivijärven kylätie. Aja tietä noin 9 km. Matkalla ylität Sangin- ja Koivujoen. Noin 300 metriä Koivujoen sillan jälkeen lähtee länteen päin polku Joki-Rahkamaata pitkin. Polun lähtökohdassa on parkkipaikaksi sopiva levennys. Noin 2 km:n polku johtaa Koivujokivarteen Pitkäkosken kämpälle. Tämä Oulun kaupungin omistama kämppä on avoin kaikille. Räkäsuo alkaa välittömästi kämpän länsipuolelta. Ydinalueelle on kämpältä matkaa noin 2 kilometriä. Räkäsuon löydät GT-kartasta nro 10. mutta retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartan nro 342401.
Alueen kuvaus: Räkäsuo on tyypillinen karu, pohjoinen aapasuo,jonka keskustassa on runsaasti rimpiallikoita. Rimmikon yli pääsee hyvällä onnella, jos löytää kulkukelpoisen jänteen. Kulkemalla rimpialueen itäreunaa etelään 2-3 kilometriä pääsee Heinäjokivarren rehevimmille suursara- ja luhtanevoille. Heinäjoen yli pääsee muutamasta paikasta pitkospuita pitkin. Se suon osa, minne Heinäjoki laskee Pirunkartanonmaankankaalta, on hyvin vaikeakulkuista luhtanevaa. Tästä etelään aukeaa Lääväsuo, jossa on runsaasti rimpiaIlikoita. Suoaukeat ovat noin 10 km leveät. Suoalue on muuten luonnontilaista, mutta kankailla ja suo saarilla on tehty hakkuita ja paikoin aurauksia. Oulun kaupungin omistama, noin 6 neliökilometrin kokoinen osa Räkäsuota on rauhoitettu soidensuojelualueeksi. Sen sijaan Lääväsuo on varattu turvetuotantoalueeksi. Arvokkaan linnustonsa vuoksi Lääväsuo pitäisi liittää Räkäsuon suojelualueeseen.
Linnusto: Räkäsuon linnustoa on seurattu tiiviisti parinkymmenen vuoden ajan. Alueella on pesinytyli 80 lajia. Vakiolinnusto on aapasoille tyypillistä. 
Suolla pesii 9 vesilintulajia. Runsaimman lajin, metsähanhen, kanta on vahvistunut viime vuosina. Suon arvokkaimman vesilinnun, kaakkurin, pesimäkanta on 3-4 paria. Kahlaajia on pesinyt 14 lajia. Aiemmin yleinen kahlaaja, töyhtöhyyppä, on miltei kadonnut pesimälajistosta. Lokkilinnuista vain harmaalokki pesii satunnaisesti. Nauru- ja kalalokkeja sekä kalatiiroja kuitenkin ruokailee Räkäsuolla säännöllisesti. Lapin- ja pyrstötiaisia on nähty usein kesällä, mutta niiden pesimistä ei ole varmistettu. Muuttoaikoina Räkäsuolla on havaittu useita pohjoisia läpimuuttajia, joten alueella nähtyjen lajien kokonaismäärä on noin 140 lajia.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosoilla metsähanhi, suokukko, taivaanvuohi, liro, jänkäkurppa, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reuna-alueilla metsäkirvinen, pajulintu, peippo, pensastasku, hömötiainen, järripeippo ja urpiainen.
Harvalukuiset/mielenkiintoiset pesimälajit: kaakkuri, joutsen, haapana, jouhisorsa, sinisuo-, kana-, tuuli-, nuoli- ja muuttohaukka, metso, riekko, kurki, jänkäsirriäinen, lehtokurppa, musta-, valko- ja metsäviklo, huuhkaja, suo- ja helmipöllö, pohjantikka, palokärki, kiuru, kulorastas, tiltaltti, töyhtötiainen, kuukkeli ja isokäpylintu.
Satunnaiset pesimälajit: varpus- ja ampuhaukka, hiiri- ja varpuspöllö, pikkutikka, tilhi ja isolepinkäinen.
Satunnaislajit: Kesäaikana alueella on havaittu mm. lapasorsa, mehiläishaukka, maakotka, kalasääski, uuttukyyhky, lapin- ja viirupöllö, mustapääkerttu, kultarinta, kirjosiipikäpylintu ja muutolla mm. valkoposkihanhi, tundrakurmitsa, pikkusirri, punakuiri, tunturikiuru, lapinkirvinen, koskikara ja lapinuunilintu. (PL)
Kirjallisuus
Lähdesmäki, P. 1988: Lintukantojen muutoksista suobiotoopeilla Ylikiimingin Räkäsuolla 10 vuotta kestäneiden ympärivuotisten laskentojen perusteella. - Aureola 13: 79-85.