Ajo-ohje: Suuren Venenevan-Heponevan-Viirinevan soidensuojelualue sijaitsee noin 15 km Kestilän kirkonkylän pohjoispuolella. Aja Kestilän kirkonkylältä noin 13 km Vaalaan päin tietä nro 821 ja 
käänny Muhokselle menevälle tielle nro 825. Aja tietä noin 11 km, jolloin tulet Kantokanavan sillalle. Sillan jälkeen käänny heti vasempaan ja ajettuasi tätä tietä noin 4 km saavut Kantojärven parkkipaikalle. Muhoksen suunnalta Kantokanavan sillalle on matkaa noin 40 km. Kantojärven kautta pääset soidensuojelualueen linnustoltaan parhaille Suuren Venenevan ja Venenevan alueille. Soilla liikkuessa kumisaappaat, kartta ja kompassi ovat välttämättömät. Soidensuojelualueen löydät GT-kartasta nro 10, mutta liikkuessasi alueella tarvitset välttämättä peruskartat Tuulijärvi nro 341403 ja Heponeva nro 341212.
Alueen kuvaus: Suuren Venenevan-Heponevan ja Viirinevan soidensuojelualue yhdessä Pelson luonnonpuiston, Tuulisuon ja Vahtinevan kanssa muodostavat valtaisan, noin 9000 ha:n Pelson suolakeuden. Metsäautotiet eivät riko alueen erämaista tunnelmaa. Pelson suot ovat pohjoispohjalaisia aapoja, joilla vaihtelevat märät, matalajänteiset rimpinevat ja kuivemmat kalvakkanevat. Metsäsaarekkeet kelopuineen ja suolampareet tekevät ympäristöstä vaihtelevan. Tyrnävänjoen latvoilla oleva Pitkäjärvi on alueen suurin järvi. Suuren Venenevan alueella tehtiin 1980-luvun alussa luvaton ojitus. Kaivetut laskuojat tukittiin myöhemmin, mutta ojituksen jäljet näkyvät vielä pitkään. Vaikka luonnonpuiston puolella liikkuminen on kielletty, saa suolakeuden muissa osissa kulkiessa hyvän kuvan alueen linnustosta. Edustavia rimmikoita on monin paikoin. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja kesäkuu.
Linnusto: Soidensuojelualueen linnusto on erittäin monipuolinen. Siellä on havaittu yli 100 lintulajia. Vesilintuja on nähty pesimäaikana 13 lajia ja kahlaajia 12 lajia. 
Alueella pesii useita metsähanhipareja. Kantojärvellä on nähty mustakurkku-uikku ja rimmikoilla pesii säännöllisesti kaakkureita. Jänkäsirriäinen on alueen yleisimpiä kahlaajia. Suurella Venenevalla pesi vielä 1980-luvun alussa 150-200 naurulokkiparia, mutta nykyään ne ovat hävinneet lähes kokonaan. Harmaalokki onkin nykyään alueen runsain lokkilaji. Avosoilla näkee usein saalistavan tuuli-, nuoli- tai ampuhaukan. Vuonna 1994 Suuren Venenevan alueella asusti punajalkahaukkapari. Luonnonpuistossa tehtyjen linjalaskentojen mukaan alueen lintutiheys on kohtalainen, 93,3 paria/km2.
Runsaslukuisimmat lajit: avosoilla metsähanhi, taivaanvuohi, Iiro, suokukko, pikkukuovi, jänkäsirriäinen, harmaalokki, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reuna-alueilla riekko, teeri, pajulintu, harmaasieppo, metsäkirvinen, järripeippo, peippo, pajusirkku, pensastasku, urpiainen, pohjansirkku ja punakylkirastas.
Harvalukuiset/mielenkiintoiset lajit (parimäärineen): kuikka (1), kaakkuri (1-2), mustakurkku-uikku (0-1), joutsen (5-6), haapana, jouhisorsa, heinätavi (0-1), mustalintu (0-1), pikkulokki, metso, pyy, kurki, pikkutikka (1-3), pohjantikka (3), hiiripöllö (0-2), suopöllö, varpus- ja sinisuohaukka, nuolihaukka (3), tuulihaukka (0-3), ampuhaukka (0-2), muuttohaukka (1), jänkäkurppa (5), töyhtöhyyppä, mustaviklo (0-3), kiuru, kulorastas ja korppi.
Satunnaislajit: pikkujoutsen, punajalka- ja tunturihaukka, tunturi- ja lapinpöllö. (RK & AO)
Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu, p. 981-8866 600