Ajo-ohje: AinaIin lintujärvet sijaitsevat Haapaveden kirkonkylän pohjoispuolella runsaan 10 kilometrin etäisyydellä keskustasta. 
Oulusta matkaa kertyy 130 kilometriä. Ainalille pääset Haapaveden kirkonkylältä ajamalla aluksi Pulkkilantietä noin 5,4 km. Tämän jälkeen käänny Karhukankaantielle, jota aja noin 6 km, kunnes AinaIin järvi näkyy länsipuolella. AinaIin pohjoisrannalla on lintutorni, jonne johtaa huonosti opastettu polku. Se alkaa 8,2 km:n ajon jälkeen tien länsipuolelta. Polun alkupäässä on viitta Iintutornille. Järven lounais- ja länsipuolella on myös hyviä, tien lähellä sijaitsevia tarkkailupisteitä. AinaIin lintujärvet ovat GT-kartassa nro 10.
Alueen kuvaus: Ainali ja sen lähistöllä sijaitsevat Apaja, Osmanki, Litukka, Kypärä, Korkatti, Haapolampi, Suojärvi ja Köyrylampi muodostavat ainutlaatuisen lintujärvikokonaisuuden. AinaIin pinta-ala on 709 ha ja muiden järvien yhteensä l 242 ha. Järvet ovat jakautuneet vajaan 200 km2:n alalle. Alueella on paljon mäntyrämeitä ja turvetuotantoalueita. Niiden lomassa kasvaa tuoreita kuusivaltaisia kangasmetsiä ja monin paikoin laajoja koivikoita. Pienet peltotilkut ovat keskittyneet kylien ympärille.
Lintujärvet ovat matalia ja niiden kasvillisuusvyöhykkeet ovat usein leveitä. Järville ovat tyypillisiä laajat järvikortteikot ja kelluslehtisten vesikasvien runsaus. Järviruoko- ja -kaislakasvustot ovat suppeita ja niitä on vain muutamilla järvillä. Rantoja kiertää leveä saravyöhyke. Rantametsät ovat tavallisesti soistuneita koivu- ja mäntyrämeitä.
AinaIin lintujärvillä riittää katsottavaa huhtikuulta aina lokakuuhun, järvien jäätymiseen saakka. Parasta retkeilyaikaa on touko- ja elokuu. Toukokuussa valtaosa pesijöistä on jo saapunut ja muuttokerääntymät ovat suuria. Elokuussa erityisesti vesilintuja on paljon ennen sorsastuksen alkamista. Lintumäärät pienenevät sorsastuksen alun jälkeen huomattavasti, mutta runsastuvat jälleen syyskuussa pohjoisesta saapuvien sorsien ja joutsenten täydentäminä.
Pesimälinnusto: Pesimälinnustoltaan AinaIin järvikokonaisuus on Suomessa vertaansa vailla. Täällä pesii säännöllisesti ainakin 48 lintuvesille ominaista lajia, joista useat 
ovat muualla maakunnassa tuiki harvinaisia. Vesilintulajeja pesii lähes 20 ja niiden parimäärä on vuodesta riippuen 500-700. Runsaslukuisimmat pesimälajit ovat tukkasotka, tavi, jouhisorsa, haapana ja telkkä. Joutsenia pesii yhteensä seitsemän paria. Pesimätiheys on maamme korkeimpia. Kahlaajia pesii ainakin 10 lajia ja niiden parimäärä on muutamia satoja. Valtalajeja ovat taivaanvuohi, Iiro, suokukko ja kuovi. Muiden lintuvesilajien määrä on 20.
Metsälinnusto on monimuotoinen ja runsas. Lajeihin kuuluvat kaikki tavalliset pesimälajit ja runsaasti vähälukuisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja. Koivikoista voi löytää kuhankeittäjän, idänuunilinnun tai pikkutikan. Kuusikoissa ja rämeillä vastaan voivat tuijotella lapin- tai hiiripöllön silmät. Usein järvellä kalastelee kalasääski. Kanalintukannat ovat Haapa vedellä vankat - muutaman kilometrin kävelyn aikana voi nähdä kymmenen metsoa ja saman verran teeriä. Eräältä Litukan lähellä olevalta pellolta laskettiin 1200 teertä syystalvella 1985.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: nauru- ja pikkulokki, tukkasotka, tavi, ruokokerttunen, suokukko, Iiro, telkkä, haapana ja taivaanvuohi.
Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, härkälintu, joutsen, pilkkasiipi, mustalintu, uivelo, ruskosuo- ja nuolihaukka, jänkäsirriäinen, kurki ja nokikana.
Satunnaiset pesimälajit: jänkäkurppa, luhtahuitti, luhtakana, viitakerttunen, pensassirkkalintu, kuhankeittäjä ja satakieli.
Muuttolinnusto: Ainali yhdessä muiden järvien kanssa muodostaa kansainvälisesti merkittävän vesilintujen ja kahlaajien muutonaikaisen levähdysalueen. Vesilintuja on laskettu toukokuussa Ainalilta yli 2000 ja kahlaajiakin lähes sama määrä. Koko järviryhmän yhteenlasketut lepäilijämäärät ovat vähintään kaksinkertaisia. Alueen muista järvistä erityisesti Apaja, Osmanki ja Litukka ovat vesilintujen suosimia lepäilyjärviä. Yli tuhanteen lepäilijään ovat yltäneet ainakin tukkasotka, telkkä, tavi, haapana, suokukko ja Iiro. Pohjoisen pesimäalueilta saapuneet joutsenet kerääntyvät Osmangille ja Litukalle syys- ja lokakuun vaihteessa. Enimmillään niitä on laskettu yli 400 lintua.
Satunnaislajit: harmaahaikara, harmaasorsa, maa- ja kiljukotka, haarahaukka, kalasääski, lampiviklo ja mustatiira. (JP)