Ajo-ohje: Iso Hirviaavan-Lähteenaavan soidensuojelualue sijaitsee Kuivaniemen kunnan kaakkoisosassa noin seitsemän kilometriä Oijärvestä länteen päin. 
Jos tulet etelästä valtatietä numero 4, niin käänny Iin Olhavassa oikealle Oijärvelle menevälIe tielle nro 8523. Aja tätä tietä noin 20 km. Hyryn tienristeyksen jälkeen pieneltä mäenharjanteelta, huonokuntoisen punaisen parakin kohdalta, lähtee vasemmalle metsäautotie. Metsäautotietä ajetaan muutama kilometri, jonka jälkeen tie muuttuu ajokelvottomaksi talvitieksi. Tätä pitkin Ison Hirviaavan reunaan on noin kilometri. Aavan reunalla on hirvilava, josta voit tarkkailla suon lintuja.
Hirviaavalle kääntyy toinen metsäautotie päätieltä 4 km edempää. Aja tietä noin 5 km, jolloin siitä erkanee haara vasemmalle. Aja sitä tien päähän, josta lähtee 500 metriä pitkä polku Torajärvelle.
Tullessasi pohjoisesta valtatietä numero 4, aja Kuivajoen sillan jälkeen kilometri ja käänny vasemmalle Oijärvelle vievä lIe tielle nro 852. Kun olet ajanut tietä noin 14 km. tulet 
Hyryn kylän kohdalle. Hyryn suoralta läheltä Lemmityn tienristeystä lähtee oikealle metsäautotie, jota pitkin pääsee Ison Hirviaavan länsireunaan. Iso Hirviaavan-Lähteenaavan soidensuojelualueen löydät GT-kartasta nro 12, mutta retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartat nro 3521 04 ja nro 3521 07.
Alueen kuvaus: Iso Hirviaavan-Lähteenaavan soidensuojelualueella on erityyppisiä soita kuivista nevoista märkiin aapoihin. Iso Hirviaapa on rimpien ja jänteiden muodostama ylitsepääsemätön suo. Lähteenaapa on kuivempi pensaikkoinen suo. Kangasmaat ovat havupuuvaltaisia. Metsissä on useita avohakkuita. Torajärven länsipuoleisessa kuusimetsässä on Metsähallituksen kämppä, jota voit käyttää tukikohtana pitemmillä käynneillä. Torajärven kämpän lähistön vanhoissa pökkelöpuissa elää mielenkiintoisia metsälintuja.
Linnusto: Hirviaavan lajisto on monipuolinen, joskaan ei kovin runsaslukuinen. Linjalaskentojen mukaan linnuston tiheys on 80 paria/km2. 
Säännöllisesti pesiviä kahlaajalajeja on 9. Kuivemmilla avosoilla pesii useita kapustarintoja ja märimmillä rimmikoilla jänkäsirriäinen on yleinen. Harvalukuisempia, säännöllisesti pesiviä kahlaajia ovat jänkäkurppa ja töyhtöhyyppä. Arvokkain vesilintulaji, kuikka, pesii Torajärvellä. Riekon naurua kuulee usein rämereunoilta. Alueen muuttolinnustoa ei juuri tunneta, mutta ainakin keväällä joutsen- ja metsähanhiparvet ovat tavallisia.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosoilla tavi, Iiro, isokuovi, kapustarinta, jänkäsirriäinen, pikkukuovi, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reunametsissä pajulintu, järripeippo, metsäkirvinen, peippo ja punakylkirastas.
Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, metsähanhi, haapana, telkkä, nuolihaukka, riekko, kurki, taivaanvuohi, jänkäkurppa, vaIkoviklo, töyhtöhyyppä ja suopöllö.
Satunnaislajit: Pesimäaikana on havaittu lisäksi mm. joutsen, maakotka, lapintiira ja harmaalokki. (SP)
Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu, p. 981-8866 ~OO