Ajo-ohje: Pyykösjärvi sijaitsee Oulun pohjoislaidalla yliopiston kupeessa. Järven rantaan parhaille tarkkaiiupaikoille pääset Pyykösjärven kaupunginosasta . Järvitieltä kääntyvä Kivennuoliainen-tie vie uimarannalle ja Järvenkorventie venelaiturille. 
Näiltä paikoilta näet kaukoputken avulla koko vesia!ueen. Kumisaappaita ei tarvita. Pyykösjärven löydät GT-kartasta 12, Oulun ulkoilukartasta (1:30000) ja Oulun ja Kainuun alueiden puhelinluettelon kartasta nro 23 ja nro 24 (1:15000).
Alueen kuvaus: Pyykösjärvi on noin kahden neliökilometrin kokoinen lintujärvi, jonka keskisyvyys on pari metriä. Kaijonrannan ja Pyykösjärven asutusalueet ulottuvat rannan tuntumaan. Kesämökkiasutusta on järven länsipäässä, kun taas itäpuoli on hyvin rauhallinen. Siellä sijaitsee ainoa laajempi kaislikkoalue sekä pesiville linnuille arvokkaat rannat. Talvella järveä hapetetaan laitteella, joka muodostaa sen keskelle pienen sulan. Tämän vuoksi lintuja näkee järvellä talvellakin ja keväällä jää sulaa nopeasti. Sopivaa retkeilyaikaa on maaliskuun lopulta marraskuun alkuun.Pyykösjärvi on helpon saavutettavuutensa ja monipuolisen sekä runsaslukuisen linnustonsa ansiosta ihanteellinen opetuskohde koululuokille ja lintukursseille.
Muuttolinnusto: Pyykösjärvellä on havaittu noin 140 lintulajia. Se on parhaimmillaan muuttoaikoina. Lähellä sijaitsevan kaatopaikan vuoksi Pyykösjärvellä nähdään runsaasti lokkeja sekä keväällä että syksyllä. Syksyisin järvelle kerääntyy runsaasti vesilintuja, koska siellä ei saa metsästää.
Kevätmuutto: Lokit valtaavat järven maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa. Niiden määrät ovat suurimmillaan vapun tienoilla, jolloin yli 2000 lokkilintua ruokailee järvellä. Valtalajeina ovat harmaa- ja naurulokki. Myös kalalokkien määrä voi nousta satoihin. Meri- ja selkälokkeja on enimmillään muutamia kymmeniä. Näihin aikoihin lokkimassasta löytyy lähes varmuudella muutamia isolokkeja. Toukokuussa lajisto muuttuu, mutta järven valtalajina säilyy lokkilaji, pikkulokki. Pikkulokit kerääntyvät surviaissääskienjahtiin kuun puolivälissä. Pyykösjärvellä on lepatellut enimmillään 19.5.1988 peräti 1270 pikkulokkia. Joka vuosi pikkulokkien määrä on niin suuri, että järvi voidaan luokitella kansainvälisesti arvokkaaksi pikkulokkien levähdysalueeksi. Samoihin aikoihin järvelle pysähtyy runsaasti vesipääskyjä. Niitä on nähty enimmillään 80 yksilöä. Kuun loppupuolella sääskijahdissa ovat pääskyt ja tervapääskyt. Enimmillään pääskyjä on laskettu 3 100 ja tervapääskyjä 300 yksilöä. Syysmuutto: Syksyisistä vesilinnuista runsain on haapana. Niitä on laskettu enimmillään 500. Tukkasotkien, isokoskeloiden ja telkkien määrät ovat suurimmillaan yli sadan. Uiveloitakin on nähty yhtä aikaa satakunta. Kevään tavoin lokkeja on paljon. Harmaalokkeja on laskettu kerralla 1200. Nokikanoja nähdään myös varsin paljon, enimmillään noin 50 yksilöä.
Loppusyksyllä ja talvisin kaatopaikan varislinnut kerääntyvät usein järven jäälle ja sulan reunalle. Noin tuhannen variksen, parinsadan naakan ja muutaman mustavariksen sekaparvi on upea näky.
Pesimälinnusto: Kesällä Pyykösjärven lintuelämä on hiljaisempaa. 
Silkkiuikkuja pesii melko paljon, yli 10 paria. Muita säännöllisesti pesiviä vesilintulajeja ovat tukkasotka, telkkä, sinisorsa, tavi ja haapana. Järven arvokkain lintuvesilaji on nokikana. Satunnaisesti rantaluhdalla on huitannut luhtahuitti ja pensaikossa on surissut pensassirkkalintu. Pesimälajien lisäksi Pyykösjärvellä oleskelee kesäisin 500 nuorta harmaalokkia, joiden iän- ja lajinmääritykseen on helppo perehtyä.
Satunnaislajit: Pyykösjärvellä on havaittu vähälukuisena tai satunnaisesti mm. härkälintu, mustakurkku-uikku, harmaahaikara, kanadanhanhi, ristisorsa, lapa- ja punasotka, merikotka, kalasääski, isolokki, mustatiira ja räyskä. Harvinaisimmat järvellä nähdyt lajit ovat lampiviklo ja rantakurvi. (PKu)