Ajo-ohje: Aja Oulusta etelään 5-6 km tietä numero 4, kunnes länteen kääntyy Oulunsaloon ja lentokentälle menevä tie nro 815. Aja sitä runsas kilometri Myllyojan yli, 
jonka jälkeen rantaan kääntyy pieni tie. Teiden risteyksessä on lintutornikyltti. Tien päässä on parkkipaikka, josta pääset pitkospuita pitkin Iintutornille. Lahden rantaan pääset helposti myös Vihiluodossa. Aja Myllyojalta vielä puolitoista kilometriä Oulunsaloon päin, jolloin oikealle kääntyy Vihiluodontie. Rannassa on pienvenesatama, josta koko lahti näkyy melko hyvin. lisäksi Oulunsalon tienhaaran Teboilin kohdalla olevasta venevalkamasta ja Kiviniemen uimarannalta näkee lahdelle. Varsinkin alkukeväällä kannattaa käydä myös Perärannan peltoaukealla. Sinne pääset Kempeleeseen menevältä tieltä kääntymällä Teppolan risteyksestä vasempaan. Kempeleenlahden löydät GT-kartasta nro 12 ja Oulun ulkoilukartasta (1:30000).
Alueen kuvaus: Kempeleenlahti on tyypillistä alavaa maankohoamisrantaa. Kaislikot reunustavat lähes katkeamattomana vyöhykkeenä ruovikoita ja rantaniittyjä meren puolella. Ruovikot sijoittuvat kaislikoiden maan puolelle ja yltävät paikoin aina rantapensaikkoon. Kempeleenlahden 200-400 m leveälle rantavyöhykkeelle ovat luonteenomaisia märät saraniityt. Niittyjen maanpuoleisella alueella kasvaa pajupensaikkoa ja lepikoita.
Kempeleenlahden perukka on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi lintuvesiensuojelualueeksi. Oulun kaupunki on rauhoittanut luonnonsuojelualueeksi omistamansa Iintuvesirajauksen sisäpuoliset alueet, yhteensä 106 ha. Lisäksi rajauksen sisälle kuuluu Selkäkarin saari. Luonnonsuojelualueella liikkumista pitkospuiden ulkopuolella tulee välttää lintujen pesimäaikana 1.5.-31.7. Parkkipaikalla ja polun varressa on alueen luonnosta kertovia tauluja. Sopivaa retkeilyaikaa on huhtikuusta kesäkuun loppuun ja elokuusta lokakuuhun.
Pesimälinnusto: Kempeleenlahdella pesii 38 lintuvesille ominaista lajia. Vesilinnut ovat lahden näkyvin linturyhmä. Niitä on tavattu pesivänä 11 lajia ja niiden vuotuinen parimäärä on vajaa 100. 
Kaikki Suomessa tavattavat puolisukeltajasorsat, harrnaasorsa mukaan luettuna, on havaittu Kempeleenlahdella. Kahlaajia pesii 11 lajia ja niiden parimäärä on noin 50. Viiden lokkilintulajin vuotuinen parimäärä jää alhaiseksi, 10-20 pariin. Aiemmin Kempeleenlahti tunnettiin maamme parhaana kultasirkkujen pesimäpaikkana, mutta nykyään kanta on taantunut rajusti. Vuonna 1995 kuultiin enää kaksi laulavaa kultasirkkua. Kultasirkut viihtyvät avoimilla, vain harvakseltaan pensaita kasvavilla niityillä. Pensaikko on täällä kasvanut lajille liian korkeaksi ja tiheäksi.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: sinisorsa, tukkasotka, lapasorsa, kuovi, taivaanvuohi, punajalkaviklo, punakylkirastas, ruokokerttunen, pajulintu, pajusirkku, lehtokerttu ja punavarpunen.
Harvalukuiset pesimälajit: silkkiuikku, heinätavi,jouhisorsa, punasotka, ruskosuohaukka, meriharakka, tylli, pikkutylli, suokukko, pikkulokki ja kultasirkku.
Satunnaiset pesimälajit: harmaasorsa, satakieli ja pikkusirkku.
Muuttolinnusto: Kempeleenlahti on arvokas myös muuttoaikoina. Keväällä lahdella ja läheisillä pelloilla oleskelee runsaasti hanhia, kurkia, joutsenia ja petolintuja. Metsäja merihanhiparvissa näkee joka kevät muutamia Iyhytnokka- ja tundrahanhia. Myllyojan auettua huhtikuussa sen suistoon ilmestyy vesilintujaja kahlaajia. Toukokuussa voi nähdä satoja suokukkoja ja vikIoja. Sinirintoja pysähtyy rantapensaikkoihin enimmillään kymmeniä yksilöitä.
Syysmuuton aikaan lahdella lepäilee vesilintuja satamäärin. Huipussaan tukkasotkia on laskettu 600, sini sorsia 600, joutsenia 140 ja isokoskeloita 1000 yksilöä. Uiveloita ja silkkiuikkuja voi nähdä satakunta. Harvalukuisia levähtäjiä ovat härkälintu, kilju- ja kanadanhanhi, lapasotka, aili, pilkkasiipi ja mustalintu. Räyskiä on saalistanut lahdella enimmillään muutamia kymmeniä.
Harvalukuiset muuttajat: maa- ja merikotka ja muuttohaukka.
Satunnaislajit: harmaahaikara, pikkujoutsen, haara-, arosuo- ja tunturihaukka, ruostesorsa, mustapyrstökuiri, mustajalkatylli, mustatiira, tunturipöllö ja vuorihemppo. Kempeleenlahdella on nähty maamme ensimmäinen aropääskykahlaaja 28.8.1960. Kempeleenlahdella nähtiin 10.6.1971 karibianhaikara. Tämä merimiehen mukana Suomeen tullut lintu oli karannut Uudessakaupungissa puolitoista kuukautta aikaisemmin. Lintu on kotoisin Pohjois-Amerikasta. (MT)
Kirjallisuus
Tynjälä, M 1994: Kempeleenlahti lintuvetenä - Aureola 19: 90-94.
Rajasärkkä, A. & Tynjälä, M 1995: Luonnonsuojelua oululaisittain. - Linnut 30 (6):28-31.
Yhteystiedot: Oulun kaupungin ympäristövirasto/Matti Tynjälä p. 981- 3144463.