Kulku tapahtuu tavallisimmin henkilöautolla tai bussilla vanhaa Raahentietä nro 813 pitkin. Ajomatkaa Limingasta valtateiden nro 4 ja nro 8 risteyksestä kertyy noin 30 km. Alue on Lumijoen ja Siikajoen kirkonkylien puolivälissä. Käänny tieltä nro 813 Karinkantaan opastavan viitan ohjaamana pohjoiseen ja vajaan kilometrin jälkeen käänny jälleen Sääreen osoittavan viitan mukaan koilliseen. Ympärillä avautuvat jo Karinkannan pellot ja etuviistossa Säärenperän rannat. Yleinen tie päättyy puoli kilometriä ennen rantaa. Jatkamalla vasemmalle kääntyvää pikkutietä saavut venevalkamaan, joka on sopiva lintujen tarkkailupaikka. Säärenperän löydät GT-kartasta nro 10.
Alueen kuvaus: Siikajoen kunnan pohjoisosassa sijaitseva Säärenperä - Karinkannanmatala on valtakunnallisesti arvokas lintuvesialue. Suojelualuerajaus kattaa 120 ha maa ja 637 ha vesialuetta. Säärenperän rannat ovat hyvin laakeita ja matalia. Edustalla oleva Karinkannanmatala ulottuu kilometrien päähän rantaviivasta tarjoten erinomaiset ruokailumahdollisuudet tuhansille vesilinnuille ja kahlaajille. Rantoja kiertävä niittyvyöhyke on monin paikoin satojen metrien levyinen. Pensaikko ja ruovikko ovat vuosien mittaan vallanneet uusia osia niittyalueesta, mutta umpeenkasvu ei ole vielä ongelma, vaan se pikemminkin lisää alueen monimuotoisuutta.
Säärenperän rantaan rajautuvat Karinkannan pellot monipuolistavat alueen linnustoa. Nämä muutaman neliökilometrin laajuiset viljelykset keräävät lepäilijöitä erityisesti keväällä. Peltojen melko pienestä koosta johtuen nähdään niilIä olevat linnut tieltä hyvin.
Pesimälinnusto: Säärenperän pesimälinnusto on monipuolinen. Alueella pesii säännöllisesti 35 lintuvesilajia. Rantametsissä ja niihin rajautuvilla Karinkannan pelloilIa pesii lisäksi kymmeniä maalintulajeja. Kosteikkolajeista 10 on vesilintuja. 
Niiden kokonaisparimäärä on vajaa 100. Runsaslukuisimmat lajit ovat tukkasotka, haapana ja merihanhi. Kahlaajia pesii Säärenperän rannoilla 11 lajia ja niiden parimäärä on muutamia kymmeniä. Mielenkiintoisimmat pesivät kahlaajalajit ovat jänkäkurppa, tylli ja etelänsuosirri. Pesiviä lokkilajeja on neljä. Lintuvesille ominaisten varpuslintu- ja muiden lajien määrä on 10. Joitakin kertoja rantametsissä on laulanut mm. mustapääkerttu ja kultarinta. Kerran Säärenperän eteläpuolella sijaitsevan Savilahden niityillä on pesimäaikaan havaittu hätäilevä lapinsirkku.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: ruokokerttunen, naurulokki, tukkasotka, pajusirkku, suokukko, punajalkaviklo, isokuovi, taivaanvuohi, haapana ja merihanhi.
Harvalukuiset pesimälajit: risti sorsa, kurki, meriharakka, karikukko, jänkäkurppa, etelänsuosirri, tylli, ruskosuohaukka ja suopöllö.
Satunnaiset pesimälajit: kaulushaikara, harmaasorsa, luhtahuitti ja pikkulokki.
Muutonaikaiset lepäilijämäärät: Säärenperän arvo muuttolintujen levähdysalueena on erittäin suuri. Alue on Karinkannan peltojen kanssa yksi Oulun seudun tärkeimmistä joutsenten, metsähanhien, sorsien, kahlaajien sekä kurki en lepäilyalueista. Joutsenia on havaittu sekä keväällä että syksyllä enimmillään yli 400. Metsähanhet levähtävät huhtikuussa Karinkannan pelloilla ja parhaimpina päivinä niitä on laskettu lähes 2000. Metsähanhiparvissa on nähty kaikki Suomessa tavatut hanhilajit lukuunottamatta sepel- ja lumihanhea. Pesimättömät luppokurjet asettuvat Säärenperän alueelle jo toukokuussa. Kesäkuussa niitä voi laskea perunapelloilta lähes 300.
Toukokuussa Säärenperän alavat rannat keräävät tuhansia sorsia ja kahlaajia. Kylmien säiden vallitessa ja pohjoistuulten puhaltaessa rannoilta on laskettu 6000 sorsaa ja 5000 kahlaajaa. Tukkasotkia on laskettu enimmillään 1500,jouhisorsia 1500, taveja 1300, suosirrejä 4500, suokukkoja 3000 ja liroja 1000.
Säärenperän rantaniityt ovat yksi Oulun seudun kolmesta kiljuhanhien säännöllisesti käyttämistä kevätlaitumista. Lepäilijöiden määrät ovat pienentyneet kannan pienetessä niin, että nykyisin alueen kautta arvellaan muuttavan vain 10-20 kiljukasta. Lajin korostuneen suojelutarpeen ja arkuuden takia niityillä liikkumista tulee välttää toukokuussa. Muiden lintujen pesimärauhan turvaamiseksi niityillä ei tulisi liikkua tarpeettomasti touko- ja kesäkuussa.
Harvalukuiset muuttajat: pikku- ja kyhmyjoutsen, lyhytnokka- (vuosittain yli 10) ja kiljuhanhi (vuosittain 10-20) ja sepelrastas.
Satunnaislajit: tiibetinhanhi, niittysuohaukka, mustapyrstökuiri, keräkurmitsa, lampiviklo, tunturikihu ja mustaotsalepinkäinen. Pohjois-Pohjanmaan ainoa suohyyppä ja maakunnan toinen punakaulahanhi ovat harvinaisimmat Säärenperässä nähdyt linnut. (JP)