änny jälleen vasemmalle. Tämän jälkeen aja pari kilometriä. jolloin eteen tulee ajokieltomerkki. Jätä auto tähän. Tästä on noin kilometrin kävely niemenkärkeen. Yrjänänniemen löydät GT-kartasta nro 10.
Alueen kuvaus: Yrjänä on kapea, pieni niemi Tauvon eteläpuolella. Se kasvaa pääasiassa koivumetsää. Niemen kärjessä kasvaa runsaasti pihlajia j a pajuja sekä muutama mänty. Niemen tyveltä alkaa männikkö, joka jatkuu Pöllän pelloille saakka. Niemen pohjoispuolella on Yrjänänlahti. Lahden pohjukassa on laaja ruovikko, jota metsästys seura on niittänyt useana vuonna pitääkseen sen linnuille mieluisana, avoimena rantana. Kärjen eteläpuolella on kiviriuttoja. Niemessä on useita huviloita.
Retkeily alueella: Yrjänä on erinomainen muutontarkkailupaikka. Muuttoa seurataan niemen kärjestä. Yrjänänlahdella levähtää vesilintuja ja lahden pohjukan lietteillä ja niitoksilla kahlaajia ja kirvisiä. Kiviriutoille pysähtyy lokkeja ja kahlaajia sekä niemen koivikkoon varpuslintuja. Linnusto: Vaikka Yrjänänniemellä on retkeilty tiiviimmin vasta muutamia vuosia, on siellä jo havaittu noin 240 lintulajia. Parhaimmillaan Yrjänä on syksyllä tiais- ja urpiaisvaellusten aikaan. Keväällä vilkkainta aikaa on toukokuun loppu, jolloin niemen kärki on hyvä arktisten vesilintujen muutonseuraamispaikka.
Pesimälinnusto: Yrjänän pesimälinnusto on varsin vaatimaton. Yrjänänlahden ruovikossa pesii ruskosuohaukka. Viirupöllö pesii niemen tyvellä olevassa pöntössä lähes vuosittain. Kärjen koivikossa muutama sirittäjä pitää reviiriään vuosittain ja satunnaisesti lajistoon kuuluu kultarinta.
Kevätmuutto
Huhtikuu: Yrjänässä on aika hiljaista siihen saakka, kunnes Yrjänänlahteen tulee sulapaikkoja. Sulien auettua kuun loppupuolella kertyy paikalle runsaasti vesilintuja ja lokkeja. Enimmillään siellä on levähtänyt mm. 270 telkkää, 41 uiveloa ja 1100 kalalokkia.
Touko- ja kesäkuu: Arktisen muuton aikana iltamuutolla on nähty enimmillään yli 10000 vesilintua, pääosin pilkkasiipiä, alleja ja mustalintuja. Suurin päivässä havaittu härkälinlumäärä on 300. Kahlaajamuutto voi olla myös komeaa. 20.5. 1995 Yrjänänkärjen ohitti yli 3000 kahlaajaa, joista 2300 oli Iiroja. Lisäksi Yrjänänlahden lietteillä voi kuun loppupuolella kahlailla kymmeniä jänkäsirriäisiä. Touko- ja kesäkuun vaihteessa niemi on täynnä muuttomatkalla olevia hyönteissyöjiä.
Syysmuutto
Elokuu: Kuun alusta lähtien niemessä alkaa liikkua tiaisparvia. Pajulintujen muutto on silloin huipussaan. Parhaana päivänä niitä on arvioitu levähtäneen niemen kärjessä 300. Metsästyksen aloituspäivä, 20.8., 
on yleensä syksyn vilkkaimpia muuttopäiviä. Vuonna 1994 aloituspäivänä muutti 400 merihanhea, saman verran kurkia, merikotka ja kaksi muuttohaukkaa. Vuotta myöhemmin hanhimuutto oli vielä upeampaa. Aloituspäivänä Yrjänän ohitti 1000 merihanhea. Pähkinähakkien suurvaelluksen aikana elokuussa 1995 nähtiin Yrjänässä 1720 hakkia.
Syyskuu: Tiaisvaellukset ovat yleensä huipussaan syyskuussa. Parhaana päivänä on havaittu 230 vaeltavaa sinitiaista. Syyskuun sateisina päivinä niemi kuhisee rastaita. Räkättirastaita on laskettu enimmillään muutama tuhat, punaky1kirastaita 300 ja laulurastaita 100.
Lokakuu: Urpiaisvaellus on vilkkainta syyskuun lopussa ja lokakuussa. Joinakin vuosina urpiainen on Yrjänän ehdoton valtalaji. Vuonna 1995 parhaana päivänä niemen kärjestä laskettiin 37000 vaeltajaa ja syksyn kokonaissumma oli noin 232000 urpiaista. Pyrstötiaisia voi myös nähdä runsaasti lokakuussa. Kuun alkupäivinä Yrjänän voi ohittaa 3000-4000 tilheä päivässä. Myös punatulkkujen suurimmat päiväsummat ovat yli 1000 vaeltajaa. Pähkinänakkeleiden suurvaelluksella syksyllä 1995 nähtiin Yrjänässä lokakuun aikana 80 nakkelia. Joutsenia muuttaa lokakuussa parhaina päivinä useita satoja.
Marraskuu: Marraskuussa muuttavat arktiset kalalokit. Niiden joukossa voi nähdä isolokkeja. Viimeiset kahlaajat, tylli, tundrakurmitsa ja kapustarinta, on nähty marraskuussa.
Talvilinnusto: Talvisin Yrjänä on hiljainen. Siellä voi nähdä pikku- ja pohjantikkoja sekä pyrstötiaisia. Talvella 1994/95 Yrjänässä nähtiin lapin-, viiru-, varpus- ja helmipöllö.
Harvalukuiset muuttajat: jääkuikka, haahka, allihaahka (10 yksilöä/vuosi), tunturikihu, riskilä, tunturikiuru ja pikkusirkku. Taigauunilintu on Yrjänässä yllättävän yleinen. Siitä tehdään joka syksy havaintoja. Havaintojen kokonaismäärä on 20. Parhaimmillaan niemessä on ollut kolme yksilöä: 17.9.1988 ja 10.9.1994. Syksyn 1994 aikana nähtiin yhteensä 6 ja syksyllä 1995 5 taigauunilintua. Yhtä lokakuista havaintoa lukuunottamatta linnut on nähty syyskuussa.
Satunnaislajit: pikku-uikku, ruostesorsa, punajalka- ja arosuohaukka, heinäkurppa, tunturipöllö, turturikyyhky, harjalintu, valkoselkätikka, luotokirvinen, viitasirkkalintu, lapinuunilintu, mustaleppälintu, pikkusieppo, viiksitimali, pikku- ja nokkavarpunen sekä kultasirkku. Yrjänässä on nähty Pohjois-Pohjanmaalle uusina lajeina mustanmerenlokki 30.5.1989 ja ruskouunilintu 6.10.1990. Muita hyvin harvinaisia Yrjänässä nähtyjä lajeja ovat pronssi-iibis, palsasirri, pikkukultarinta ja keltahemppo. (KV)