Ajo-ohje: Aja Pattijoen keskustasta Siikajoentietä pohjoiseen ja käänny heti kylän jälkeen vasemmalle Kotirannantielle. Runsaan kolmen kilometrin jälkeen kääntyy kalasataman soratie vasemmalle. Risteyksen 
viitoista näkyvin on Rivin kyltti. Tie jatkuu yli kaksi kilometriä ja saapuu jokivartta ja rantaniittyä seuraillen kalasatamaan. Pattijokisuun löydät GT-kartasta nro 10.
Mikonkariin pääset Oulusta tultaessa kääntymällä 8-tieltä Pattijoen jälkeen Raahen keskustaan vievä lIe tielle. Noin 1,5 km:n ajon jälkeen käänny oikealle Isoholmin tielle. Aja tätä tietä asuinalueiden läpi noin neljä kilometriä. Käänny heti Pattijoen sillan ylitettyäsi vasemmalle. Risteyksessä on viitta "lohenpyrstö".
Alueen kuvaus: Jokisuistoa hallitsevat laajat kosteat rantaniityt. Niittyjä elävöittävät ruovikot ja pajukot. Rantaviivan hietikon ja lietteiden pinta-ala vaihtelee suuresti vedenkorkeuden mukaan. Jokisuiston edustalla on pikku saaria ja kareja. Mikonkarin lintutorni sijaitsee suistoalueen eteläreunassa.
Retkeily alueella: Pattijokisuu on yksi Raahen seudun tunnetuimmista linturetkikohteista. Se on erinomainen muutonaikainen rantalintujen levähdysalue ja sen pesimälinnusto on edustava. Havainnointialue on melko laaja jatkuen jokisuiston molemmille sivuille. Paikalliset vesilinnut näkee parhaiten satamasta. Oikean kuvan linnustosta saa vain kävelemällä rannoilla ja rantaniityillä. Tosin kesällä tulee huomioida herkimpien kahlaajalajien pesimärauha. 
Kalasatama ja Mikonkarin lintutorni ovat erinomaisia muutontarkkailupisteitä. Arktisten vesilintujen muuton näkee hyvin myös Mikonkarin kärjestä, joka varsinkin tuulisina päivinä on tornia miellyttävämpi havainnointipaikka. Vilkkainta aikaa jokisuulla ovat huhti- ja toukokuu sekä elo-, syys- ja lokakuu. Retkeilyä elävöittävät usein näkyvät pikkuharvinaisuudet.
Pesimälinnusto: Pattijokisuun rannoilla ja rantametsissä on pesimäaikana havaittu noin 75 lajia. Vesilintulajistoon kuuluu 11 lajia. Yleisimmän lajin, tukkasotkan, poikueita on nähty jokisuiston edustalla enimmillään 41. Kahlaajia pesii 14-16 lajia. Yleisimmän kahlaajan, punajalkaviklon, vuotuinen kanta on yli 10 paria. Niittyjen arvokkaimmat pesivät kahlaajalajit ovat etelänsuo- ja lapinsirri. Lokkilintuja pesii 5 lajia ja niiden parimäärä on noin 70. Monena vuonna pensaikossa on pesinyt maassamme harvinainen kultasirkku. Satakielen laulua on kuultu muutamana vuotena rantametsistä ja kerran pikkusirkku on ilmeisesti pesinyt alueella.
Runsaslukuisimmat pesimälajit: tukkasotka, tukkakoskelo, sinisorsa, tavi, haapana, punajalkaviklo, isokuovi, kiuru, ruokokerttunen ja pajusirkku.
Harvalukuiset pesimälajit: Jokisuiston mielenkiintoisimpia pesimälajeja ovat heinätavi, pilkkasiipi, riekko, ruskosuohaukka, etelänsuo- ja lapinsirri, pikkutiira, suopöllö ja kultasirkku (0-2 paria). Lähimetsissä pesivät pikkutikka, pyy ja satunnaisesti uuttukyyhky.
Muuttolinnusto: Pattijokisuulla on tehty mittavia muuttolinnuston havaintosarjoja 1970-luvulta lähtien. Kahlaajia jokisuun lietteillä ja niityillä on vuosien kuluessa havaittu 38 lajia. Suurimmat lepäilijäsummat kertyvät paikallisista vesilinnuista ja kahlaajista sekä muuttavista peippo linnuista ja rastaista.
Kevätmuutto: Keväisin vesilintujen levähtäjämäärät nousevat enimmillään muutamaan tuhanteen. Suurimmat lajikohtaiset päiväsummat ovat olleet: sinisorsa 500, tavi 450 ja tukkasotka 400. Kahlaajia on levähtänyt enimmillään useita tuhansia. Suurimpia kerralla havaittuja lajikohtaisia määriä ovat: suosirri 1400, Iiro 1000, suokukko 400, lapinsirri 260 ja jänkäsirriäinen 150. Muuttavia varpuslintuja, pääosin peippolintuja ja rastaita, on laskettu vilkkaimpina aamuina yli 10 000.
Toukokuun lopussa Mikonkarin lintutornista voi nähdä päivässä tuhansia muuttavia mustalintuja, pilkkasiipiä ja alleja. Toukokuinen kahlaajamuutto saa myös aika-ajoin komeat mittasuhteet: mm. 16.5.1995 pitkään puhaltaneiden, kylmien pohjoistuulten tyynnyttyä Mikonkarin ohitti yli 1000 punakuiria.
Syysmuutto: Syksyllä vesilintujen suurimmat levähtäjämäärät on laskettu elokuussa ennen metsästyskauden alkua ja myöhään lokakuussa. Enimmillään haapanoita on oleskellut elokuussa 1800 lintua. Lokakuussa jokisuistoon kerääntyy joutsenia,joita on havaittu kerralla 450. I
sokoskeloita on lokakuun parhaalla laskennalla nähty 500 ja mustalintuja 200 yksilöä. Suurimmat kahlaajamäärät on laskettu elokuussa. Suosirrejä on havaittu enimmillään 500, suokukkoja 400, taivaanvuohia ja liroja 200, kapustarintoja 170 ja mustavikioja 50. Varpuslintujen suurimpia päiväsummia edustavat heinäkuulta 2000 vihervarpusta, elokuulta 1100 haarapääskyä, syyskuulta 2600 räkättirastasta ja lokakuulta 3000 urpiaista.
Harvalukuiset muuttajat: Harvalukuisia levähtäviä ja läpimuuttavia lajeja ovat mm. sepel- ja valkoposkihanhi, harmaasorsa, merikotka, muuttohaukka, isolokki, sepelrastas ja tunturikiuru.
Satunnaislajit: pikku-uikku, harmaa- ja kaulushaikara, pikkujoutsen, lyhytnokkahanhi, kyhmyhaahka, rantakurvi, keräkurmitsa, heinäkurppa, mustatiira, haarahaukka, turturikyyhky, harjalintu, tunturipöllö, riskilä, valkoselkätikka, kangaskiuru, lapinuunilintu ja vuorihemppo. Pattijokisuulla nähtiin Pohjois-Pohjanmaan ensimmäinen palsasirri heinäkuussa 1977 ja lyhytvarvaskiuru Mikonkarissa lokakuussa 1978. Muita hyvin harvinaisia jokisuulla nähtyjä lajeja ovat jalo- ja kattohaikara, punajalka-, arosuo- ja niittysuohaukka, viiriäinen, mustajalkatylli, lampiviklo, isokirvinen, virtavästäräkki ja taigauunilintu. (JH & AO)
Kirjallisuus
Karjalahti, K. ja Alavainio, I. 1983: Pattijokisuualue - raahelaisten lintuharrastajien löytö.- Aureola 8: 73-84.