Linturetkiopas: Ii

Hiastinlahti

Ajo-ohje: Iin keskustasta 4-tietä n. 2,5 km pohjoiseen kääntyy Kantolan tie. Sitä ajetaan n. 1,5 km, jonka jälkeen käännytään vasemmalle. Tienviitassa lukee Hiastinhaara ja viitan alapuolella on puinen lintutorniviitta. Tien päässä (600m) on parkkipaikka, josta lähtee pitkospuut Patakarin tornille ja nuotiopaikalle.

Alueen kuvaus: Hiastinlahti on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi. Lahden kokonaispinta-ala on 247 ha, josta avovettä on 171 ha. Hiastinlahden perukassa on laajoja järvikaisla- ja rantaluikkakasvustoja. Eteläosan suistoalue on useiden matalien saarten, salmien ja lahdelmien sokkelikkoa. Pajut ja lepät ovat vallanneet saaret ja ranta-alueet. Umpeenkasvu on vaikuttanut lajistoon ja yksilömääriin. Kesämökkiasutusta on jonkin verran lähinnä lahden koillispuolen alueella.

Linnusto: Hiastinlahdella Hiastinlahdella on havaittu noin 180 lintulajia (lajiluettelo). Pesimäaikaan siellä on tavattu 12 vesilintulajia. Pesiviä kahlaajalajeja on kahdeksan. Lokkilintuja on pesimäaikaan havaittu kuusi lajia, joista runsain on naurulokki. Varpuslintuja alueella pesii n. 25 lajia. Petolinnuista merikotkat ovat lisääntyneet ja niitä näkee lähes päivittäin. Sääkset käyvät kalastelemassa ja ruskosuohaukat sekä suopöllö saalistelevat lahdella säännöllisesti. Harvinaisempia vierailijoita alueella ovat harmaasorsa, ristisorsa, valkoselkätikka, kaulushaikara, harmaahaikara ja arosuohaukka.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: tukkasotka, tavi, haapana, sinisorsa, kuovi, taivaanvuohi, valkoviklo, liro, naurulokki, pajusirkku ja pajulintu.

Muuttolinnusto: Keväällä Hiastinlahdella voi nähdä satoja vesilintuja ja kahlaajia lepäilemässä. Myös joutsenia ja merihanhia pysähtyy täällä muuttomatkallaan. Kesäkuussa lahdelle saapuu sulkimaan telkkiä ja puolisukeltajasorsia. Alueella voi joskus myös havaita mustakurkku-uikkuja, vesipääskyjä ja punasotkia. (26.10.2019 Ilkka Kärkkäinen, Pauli Jussila)

Kirjallisuus
Merilä, E. ja Vainio, M. 1990: Iin rannikon ja saarten luonnon perusselvitys. – Ympäristöinstituutti, Mare Botnicum Ay.

Krunnit

Yleistä: Krunnien saaristo sijaitsee Perämerellä Iin edustalla 10-20 km:n etäisyydellä mantereesta. Saaristo rauhoitettiin Maakrunnisäätiön toimesta vuonna 1936 Maakrunnin luonnonsuojelualueeksi. Rauhoituksella haluttiin turvata erityisesti merihanhien säilyminen alueella. Myös saariston merilintukannat tarvitsivat suojelua, sillä ne olivat tätä ennen romahtaneet. Sittemmin alueesta on kehittynyt Perämeren merkittävin merilintujen suojelualue. Lintukannat ovat elpyneet, koska aluetta on vartioitu pesimäaikana tarkasti. Ansio tästä kuuluu Erkki Reinilälle, joka on vartioinut aluetta 1950-luvulta lähtien.

Liikkuminen alueella: Krunnien saariston alueella on lintujenpesimäaikana, 1.5.-15.7., maihinnousukielto, joten retkeily siellä on sallittua vain tämän ajan ulkopuolella. Oulun Yliopiston Perämeren tutkimusaseman tukikohta on Ulkokrunnissa ,joten siellä on mahdollista yöpyä. Yöpymisjärjestelyistä on kuitenkin sovittava hyvissä ajoin ennen alueelle menoa. Vierailijoiden pitää ilmoittaa Krunneille menostaan myös alueen vartijalle.

Alueen kuvaus: Krunnien saaristo on 100 km²:n laajuinen ja siinä on yli 22 saarta. Suurimmat saaret, Maakrunni, Ristikari ja Ulkokrunni, ovat lehtimetsävaltaisia. Myös Kraasukka on metsäinen ja loput ovat puuttomia pikkusaaria. Lähes kaikki lokki- ja ruokkilinnut pesivät avonaisilla saarilla, mutta suuri osa sorsista ja kahlaajista pesii Krunnien pääsaarilla. Alueen tärkeimmät lintusaaret ovat Törö, Raiska, Isokivenletto ja Hietakraasukka.

Pesimälinnusto: Krunnien saariston pesimälinnuston kehitysvaiheita on kuvattu seikkaperäisesti 1930-luvulta lähtien. Tuolloin lintujen määrät olivat pienimmillään. Merilintujen kokonaisparimäärä oli noin 650 paria. 1 950-luvulla lintukannat alkoivat selvästi vahvistua ja 1 980-luvun puolivälissä saariston merilintujen kokonaismäärä oli noussut pariin tuhanteen pariin. Pääosa kannan kasvusta johtui lokkilintujen selvästä runsastumisesta. Selkälokki, räyskä ja lapintiira runsastuivat jo 1950-luvulla, harmaalokki 1960-luvun lopulta alkaen ja naurulokki 1970-luvulla.

Krunnien pesivä lokkilintulajisto käsittää 11 lajia. Lokkilintujen kokonaisparimäärä oli 1980-luvun puolivälissä noin 1600 paria. Selvästi runsain laji tuolloin oli naurulokki. Niitä pesi yli 560 paria. Kalalokki-, harmaalokki- ja selkälokki- sekä lapintiirakoloniat olivat myös suuria. Harmaalokit pesivät luotojen alaosissa ja selkälokit korkeammalla saarten kivikkoisissa osissa. Kalalokit ja kalatiirat suosivat heinikkoisia lettoja ja räyskät löytyvät luotojen hiekkakentiltä. Törön ja Tynin räyskäkoloniat olivat vuoteen 1994 saakka Perämeren edustavimmat. Silloin osa räyskäkoloniasta siirtyi yllättäen Haukiputaan ulkosaaristoon, Päänpäällisen saarelle. Seuraavana vuonna sinne siirtyivät loputkin Krunnien räyskät. Luotojen hiekkakentillä pesii myös joitakin pikkutiirapareja. Merilokki ja merikihu kuuluvat myös Krunnien vakinaisesti pesiviin lokkilintuihin. Sen sijaan pikkulokki pesii Krunneilla vain satunnaisesti.

Törössä ja Raiskassa pesii edustava ruokkikolonia. Ruokkien määrä on ollut kasvussa ja 1980-luvun puolivälissä niitä pesi 40 paria. Sen sijaan riskilällä ei ole mennyt yhtä hyvin. Tämän vuosisadan alussa Krunneilla pesi yli sata riskiläparia, mutta 1980-luvun puolivälissä enää yksi pari.

Krunnien saarilla on pesintään viittaavia havaintoja ainakin 14 vesilintulajista. Niiden kokonaisparimäärä 1980-luvun puolivälissä oli noin 350 paria. Runsaimpia lajeja ovat tukkasotka, tukkakoskelo ja pilkkasiipi. Merihanhia pesii nykyisin 20-30 paria. Lisäksi Krunnien saaristoon kerääntyy sulkimaan runsaasti pesimättömiä merihanhia. Kesäparvessa on ollut suurimmillaan 600 merihanhea. Lapasotka on taantunut Krunneilla kuten muuallakin Suomessa. Krunnien lapasotkakanta oli 1980-luvun puolivälissä enää alle 10 paria. Haahka pesi Krunneilla viimeksi vuosina 1977 ja 1978.

Krunneilla on pesinyt ainakin 17 kahlaajalajia. Niiden kokonaisparimäärä 1980-luvun puolivälissä oli runsas 260 paria. Yleisimpiä lajeja olivat punajalkaviklo, karikukko ja rantasipi. Lapinsirri ja tylli ovat taantuneet Krunneilla, kuten koko Perämerellä. Etelänsuosirri ja jänkäkurppa ovat pesineet Krunneilla satunnaisesti.

Pääsaarten linjalaskentojen runsaimmat lajit ovat olleet pajulintu, ruokokerttunen, peippo, pajusirkku, järripeippo, lehtokerttu, metsäkirvinen ja harmaasieppo. Metsien pesimälinnustoon on vuosien mittaan kuulunut monia erikoisuuksia kuten pohjantikka, idän- ja lapinuunilintu, peukaloinen ja kultarinta. Ulkokrunnin pensaikoissa on pesinyt pikkusirkku ja ruovikossa on laulanut alueellamme harvinainen rytikerttunen.

Runsaslukuisimmat pesimälajit (parimäärineen): naurulokki (565), kalalokki (230), harmaalokki (200), selkälokki (150), lapintiira (200), räyskä (90-150), kalatiira (70), tukkasotka (100), tukkakoskelo (60), punajalkaviklo (50), karikukko (50) ja rantasipi (50).

Harvalukuiset / mielenkiintoiset pesimälajit (parimäärineen): merihanhi (20-30), lapasotka (5-10), pilkkasiipi (40), haahka (0-2), heinätavi, jänkä- ja lehtokurppa, tylli (35), pikkutylli, lapinsirri (10), vesipääsky (10), etelänsuosirri, valkoviklo, liro, pikkulokki (0-1), merikihu (2), pikkutiira (5), ruokki (40), riskilä (1), idän- ja lapinuunilintu, peukaloinen, pikkulepinkäinen, pohjantikka, mustapääkerttu, puukiipijä, kultarinta, pensassirkkalintu, rytikerttunen ja pikkusirkku.

Muuttolinnusto: Krunnien muuttolinnustoa tunnetaan huonosti. Varsinkin syysmuutosta on hyvin vähän tietoja. Touko- ja kesäkuun vaihteessa Krunnien kautta muuttaa kuikkalintuja lähes yhtä paljon kuin rannikon havaintopisteistä, mutta mustalintujen, pilkkasiipien ja allien määrät jäävät selvästi rannikkoa pienemmiksi. Allihaahkoja on nähty Krunneilla joitakin kertoj a kesäaikaan. Enimmillään niitä on oleskellut 50 lintua kahdessa parvessa. Keväällä Perämerellä harvalukuisia isosirrejä näkee Krunnien lieterannoilla melko usein toukokuun lopussa. Kesä- ja heinäkuussa siellä on nähty 50-75 linnun punakuiriparvia. Krunneilla vuonna 1982 nähty amerikansipi oli maallemme uusi laji. Varpuslinnuista Krunneilla näkee keväisin varsin paljon lapinkirvisiä.

Harvalukuiset muuttajat: sepelhanhi, allihaahka, iso- ja kuovisirri sekä sepelrastas.

Satunnaislajit: kyhmyjoutsen, pikkukajava, niittysuohaukka, viiriäinen, mustapäätasku ja kuhankeittäjä. Harvinaisimmat Krunneilla nähdyt lajit ovat myrskylintu, pilkkaniska ja amerikansipi. (AO)

Kirjallisuus
Väisänen, R. A. 1972: Krunnien linnuston suojelu 1939-1971. – Suomen Luonto 31: 134-137.
Helle, E., Helle, P. & Väisänen, R. A.: Population trends among archipelago birds in the Krunnit sanctuary, northern Gulf of Bothnia, in 1939-85. – Ornis Fennica 65:1-12.

Rimpijärvi-Uusijärvi

Ajo-ohje: Rimpijärven-Uusijärven alueelle pääset kääntymällä valtatieltä numero 4 Kuivaniemen kirkonkylän kohdalla Oijärvelle menevälle tielle no 852. Aja sitä noin 7,5 km ja käänny vasemmalle Luola-aavalle menevälle tielle. Aja tätä noin 12,5 km ja käänny vasemmalle. Noin 4 km:n ajon jälkeen Myllykivenkankaalla käänny vasemmalle soidensuojelualueen eteläosan halkaisevalle metsäautotielle. Runsaan kilometrin ajon jälkeen olet soidensuojelualueella Uusijärven eteläpuolella. Suojelualueen linnustollisesti parhaimmalle kohteelle, Rimpijärvelle, pääset jatkamalla päätietä Myllykivenkankaan metsäautotien risteyksestä eteenpäin runsas 2 km. Tien varren ensimmäisten talojen jälkeen lähtee vasemmalle peltotie, joka menee Rimpijärven eteläpuolelle. Peltotie on huonokuntoinen, joten auto kannattaa jättää päätien varteen. Retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartat nro 2543 08 ja nro 3521 05.

Alueen kuvaus: Rimpijärven-Uusijärven 1300 hehtaarin suuruinen soidensuojelualue sijaitsee pääosin Kuivaniemen pohjoisosassa.
Pieni osa alueesta on Simossa Lapin läänin puolella. Soidensuojelualueen keskeiset osat ovat alueen eteläosassa sijaitseva Uusijärvi-Uusijärvenaapa, tämän pohjoispuolella oleva Jäkäläsuo ja suojelualueen itäosassa Rimpijärvi-Rimpisuo. Suot ovat paikoin hyvin vaikeakulkuisia. Alueen metsäsaarekkeet ovat olleet metsätalouskäytössä, joten niissä ei ole kovin paljoa kololinnuille sopivaa puustoa. Saarekkeissa ovat pesineet hyvinä myyrävuosina sinisuohaukka, piekana ja suopöllö. Alueen eteläosan halkaisee metsäautotie.

Pesimälinnusto: Rimpijärven-Uusijärven soidensuojelualueella on havaittu noin 60 lintulajia. Linjalaskentojen mukaan alueen linnuston tiheys on 92,2 paria/km². Soidensuojelualueella on havaittu pesivänä 8 vesilintulajia, joista runsain on tavi. Metsähanhia pesii noin viisi paria. Kuikkapari asustaa sekä Rimpi- että Uusijärvellä. Uusijärvenaavalla pesii joutsen. Kahlaajalajistoon kuuluu 10 lajia, joista selvästi runsain on Iiro. Erikoisimmat pesivät kahlaajalajit ovat jänkäkurppa ja mustaviklo. Rimpijärvellä olevassa lokkikoloniassa pesii noin 20 harmaalokkiparia sekä yksittäisiä meri- ja naurulokkeja sekä kala- ja lapintiiroja. Merilokki on sisämaassa harvinainen pesimälaji. Petolintulajisto on monipuolinen. Hyvinä myyrävuosina alueella pesii mm. piekana.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: Avosoilla keltavästäräkki, niittykirvinen, Iiro, suokukko, pajusirkku, harmaalokki, pikkukuovi, kapustarinta, töyhtöhyyppä, valkoviklo ja isokuovi sekä metsissä pajulintu, järripeippo, harmaasieppo, metsäkirvinen, peippo, hömötiainen ja leppälintu.

Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, metsähanhi, joutsen, sini- ja jouhisorsa, haapana, telkkä, piekana, sinisuo-, tuuli- ja ampuhaukka, riekko, metso, kurki, jänkäkurppa, mustaviklo, meri lokki, lapintiira, suopöllö, käenpiika, pensastasku, närhi ja korppi. (AO)

Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu.

Iso Hirviaapa-Lähteenaapa

Ajo-ohje: Iso Hirviaavan-Lähteenaavan soidensuojelualue sijaitsee Kuivaniemen kunnan kaakkoisosassa noin seitsemän kilometriä Oijärvestä länteen päin. Jos tulet etelästä valtatietä numero 4, niin käänny Iin Olhavassa oikealle Oijärvelle menevälle tielle nro 8523. Aja tätä tietä noin 20 km. Hyryn tienristeyksen jälkeen pieneltä mäenharjanteelta, huonokuntoisen punaisen parakin kohdalta, lähtee vasemmalle metsäautotie. Metsäautotietä ajetaan muutama kilometri, jonka jälkeen tie muuttuu ajokelvottomaksi talvitieksi. Tätä pitkin Ison Hirviaavan reunaan on noin kilometri. Aavan reunalla on hirvilava, josta voit tarkkailla suon lintuja.

Hirviaavalle kääntyy toinen metsäautotie päätieltä 4 km edempää. Aja tietä noin 5 km, jolloin siitä erkanee haara vasemmalle. Aja sitä tien päähän, josta lähtee 500 metriä pitkä polku Torajärvelle.

Tullessasi pohjoisesta valtatietä numero 4, aja Kuivajoen sillan jälkeen kilometri ja käänny vasemmalle Oijärvelle vievä lIe tielle nro 852. Kun olet ajanut tietä noin 14 km. tulet Hyryn kylän kohdalle. Hyryn suoralta läheltä Lemmityn tienristeystä lähtee oikealle metsäautotie, jota pitkin pääsee Ison Hirviaavan länsireunaan. Retkeillessäsi alueella tarvitset peruskartat nro 3521 04 ja nro 3521 07.

Alueen kuvaus: Iso Hirviaavan-Lähteenaavan soidensuojelualueella on erityyppisiä soita kuivista nevoista märkiin aapoihin. Iso Hirviaapa on rimpien ja jänteiden muodostama ylitsepääsemätön suo. Lähteenaapa on kuivempi pensaikkoinen suo. Kangasmaat ovat havupuuvaltaisia. Metsissä on useita avohakkuita. Torajärven länsipuoleisessa kuusimetsässä on Metsähallituksen kämppä, jota voit käyttää tukikohtana pitemmillä käynneillä. Torajärven kämpän lähistön vanhoissa pökkelöpuissa elää mielenkiintoisia metsälintuja.

Linnusto: Hirviaavan lajisto on monipuolinen, joskaan ei kovin runsaslukuinen. Linjalaskentojen mukaan linnuston tiheys on 80 paria/km². Säännöllisesti pesiviä kahlaajalajeja on 9. Kuivemmilla avosoilla pesii useita kapustarintoja ja märimmillä rimmikoilla jänkäsirriäinen on yleinen. Harvalukuisempia, säännöllisesti pesiviä kahlaajia ovat jänkäkurppa ja töyhtöhyyppä. Arvokkain vesilintulaji, kuikka, pesii Torajärvellä. Riekon naurua kuulee usein rämereunoilta. Alueen muuttolinnustoa ei juuri tunneta, mutta ainakin keväällä joutsen- ja metsähanhiparvet ovat tavallisia.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: avosoilla tavi, Iiro, isokuovi, kapustarinta, jänkäsirriäinen, pikkukuovi, niittykirvinen ja keltavästäräkki sekä reunametsissä pajulintu, järripeippo, metsäkirvinen, peippo ja punakylkirastas.

Harvalukuiset pesimälajit: kuikka, metsähanhi, haapana, telkkä, nuolihaukka, riekko, kurki, taivaanvuohi, jänkäkurppa, valkoviklo, töyhtöhyyppä ja suopöllö.

Satunnaislajit: Pesimäaikana on havaittu lisäksi mm. joutsen, maakotka, lapintiira ja harmaalokki. (SP)

Yhteystiedot: Metsähallitus, Pohjanmaan puistoalue, Oulu.

Oijärvi

Ajo-ohje: Oijärvi sijaitsee Kuivaniemen kunnan itäosassa. Iin Olhavasta valtatie 4:ltä tuleva tie nro 8523 kulkee Oijärven eteläosan poikki. Yli-listä pääset sinne tietä numero 849 pitkin.

Alueen kuvaus: Pengertie jakaa Oijärven kahteen osaan. Järven eteläosa on linnustollisesti mielenkiintoisempi. Sen vesialueen pinta-ala on 631 ha. Järven läpi kulkeva harjumuodostelma jakaa Oijärven eteläosan Lammas-, Matilan- ja Mursunjärveen. Alue on perinteistä maatalousmaisemaa rantaan viettävine peltoineen. Osaa rannoista reunustavat metsäiset, ojitetut suot. Rannat ovat yleensä korkeatörmäiset ja kapealti pajukkoiset. Alavat, luhtaiset rannat keskittyvät ojansuihin ja -varsille. Vesialueiden kasvillisuus on runsasta. Kaislat, sarat ja kortteet peittävät Matilanjärvestä kaksi kolmannesta, Lammas- ja Mursunjärvestä noin puolet ja Lamminperästä neljänneksen. Parhaat lintujentarkkailupaikat ovat pengertie, Kaitaniemi, Leväniemen kärki sekä Lamminperän rantapellot. Lammasjärven länsipuolen rantametsä on kohtuullisen helppokulkuista. Parasta retkeilyaikaa ovat touko- ja kesäkuu sekä syys- ja lokakuu.

Pesimälinnusto: Järvellä pesii 35 lintuvesille ominaista lajia. Pesiviä vesilintulajeja on 13. Niistä 9 lajia pesii säännöllisesti. Vesilintujen kokonaisparimäärä on noin 100. Tukkasotkia on pesinyt enimmillään 45 paria. Taveja ja haapanoita pesii noin 20 paria ja silkkiuikkuja 15 paria. Silkkiuikun ohella järven arvokkaimpia pesiviä vesilintuja ovat heinätavi, lapasorsa ja joutsen. Lokkilintuja pesii 5 lajia. Niiden kokonaisparimäärä on enimmillään ollut noin 70 paria. Kahlaajia Oijärvellä pesii 8 lajia ja niiden parimäärä on noin 50. Niistä mielenkiintoisin on vesipääsky. Kosteikoille tyypillisiä varpuslintuja pesii 8 lajia ja niiden parimäärä on noin 200.

Runsaslukuisimmat pesimälajit: silkkiuikku, tavi, haapana, tukkasotka, sini sorsa, telkkä, lapintiira, naurulokki, Iiro, rantasipi, suokukko, ruokokerttunen ja pajusirkku.

Harvalukuiset pesimälajit: heinätavi, lapasorsa, vesipääsky, pikkulokki, laulujoutsen ja nokikana.

Muuttolinnusto: Toukokuussa suurin Oijärven eteläosasta laskettu lintumäärä on ollut noin 600 lintua. Niistä puolet oli vesilintuja, kahlaajia200 ja loput lokkilintuja. Syys- ja lokakuussa järvellä lepäilee enimmillään satakunta joutsenta. Kaikkiaan järvellä ja sitä ympäröivillä metsä- ja pelto alueilla on havaittu yhteensä noin 100 lintulajia.

Satunnaislajit: kuikka, kaakkuri, härkälintu, mustakurkku-uikku, lapasotka, mustalintu, pilkkasiipi, uivelo, punasotka ja kalasääski. Harvinaisimmat Oijärvellä havaitut lajit ovat kyhmyjoutsen, kanadanhanhi, harmaasorsa, mustatiira ja luhtahuitti. (PR)

Kirjallisuus
Pakanen, S. ja Räinä, P. 1988: Kuivaniemen Oijärvi – arvokas lintujärvi. – Aureola 13:19-33.